Totuus (Soini)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Totuus.

Kirjoittanut Lauri Soini


Totuus vaikka on ainovanha,
aina se siltä on uusi –
niinkuni uusia lehviä kukkii
vanha aarnikuusi.
Aamulla varjosta kuusen latva
päivähän nousevi, nähkää!
Kas, toden huippukin mullasta mannun
ikuisuuteen tähtää!
Päivällä tämä sivu kuusesta loistaa,
tuon sivun lehvät varjoo.
Tosikin vain osan itsestänsä
silmälle nähdä tarjoo.
Illalla aurinko kuusesta latvan
viimeiseksi kultaa.
Huiput hohtavat muinaisuuden,
emmekä muista multaa.
Syksyn yössä aarnikuusi
pimeähän peittyy.
Totuus aina on olemassa,
vaikka se mielestä heittyy.
Kuusen lehviltä kevään lämmin
sulaa talven lunta.
Todenkin uudesti kirkkahana
löytävi ihmiskunta.
Niinkuin kummulla uusia lehviä
kukkivi aarnikuusi,
niin tosi, vaikka on ainovanha,
alati siltä on uusi.


Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.