Toukokuun 12 p:nä 1890
Ulkoasu
Toukokuun 12 p:nä 1890. (Lausuttu Porin Suomalaisen Seuran vuosi-juhlassa v. k. 12 p.) Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Hän, Luoja, hän vahvisti murtunehen,
- Jonk’ kohtalo peljätty voitti.
- Kun luultiin turmion joutunehen,
- Niin silloin juur’ aamumme koitti.
- Kun tiesivät viisahat kertoa vaan,
- Ett’ Tuonelle Suomi jo kulki,
- Niin kansamme henki se kahlehistaan
- Taas vapaana leimahti julki.
- Jo luultiin tullehen synkimmän yön,
- Mut pilvet ne äkkiä halkes,
- Ja jäntevät henget ne laativat työn,
- Ja kansamme kohtalo valkes.
- Nous kansasta urhoja taistelemaan,
- Ja voiton he myötänsä toivat.
- Ei nähty tääll’ oo Heidän vertaisiaan,
- Ja aikamme uuden he loivat.
- Nyt työnsä ne elää ja muistonsa myös:
- Ei unhe voi vallata moista.
- Mut kirkkaimmin loistaa sä, Snellman, sun työs
- Sen vertaista tehty ei toista.
- Sä voittohon kansamme kuolevan veit
- Ja päästit sen ikehen alta.
- Nyt vankkana seisoo se työ, jonka teit,
- Ja elääpi henkesi valta.
- Kyll’ uhkaavat pilvet nyt nousevat taas,
- Käy huuto: ”Jo turmio kohtaa!”
- Mut Luoja hän ennenkin vehkehet kaas
- Ja vielä hän Suomea johtaa.
- Ja kansamme kaikki nyt valveilla on,
- Pois pelvon se luotansa lykkää.
- Ei aivo se sortua turmiohon,
- Kun toiveille sydän vaan sykkää.
- Ol’ yö täällä ennen; mut aamu on nyt,
- Uus polvi on astunut työhön.
- Työt suuret se menneeltä on perinyt:
- Ne nukkua eivät saa yöhön.
- Ei hukkua silloin saa isäimme maa,
- Kun kirkkainna aamunsa koittaa –
- Ja Snellmanin työ se ei sortua saa:
- Sen täytyy kasvaa ja voittaa!
Lähde: Turun Kuva-Lehti 1.6.1890.