Toukokuun sade
| Toukokuun sade. Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
- ja rankka sadekuuro kastoi maan.
- Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
- ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
- Pois yli kirkastuvan puiston lentää
- jo huimakutri parvi pilvien,
- mut ihanimman siipeen vielä entää
- keväisen päivän kulta viimeinen.
- Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon,
- taas helläks helenee ja joutsenlentoon
- se kohoo yli vihertyvän maan,
- niin taivaallinen loiste saattonaan,
- ma että mykkänä ja hurmaantuen
- sen tiestä oman kohtaloni luen,
- ja silmin kyynelien kastamin
- en enää muista, miksi nyyhkytin.
Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.