Tuhlaajapoika
| Tuhlaajapoika. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Vain antaa ja antaa ja antaa
- ja itse ei mitään saada,
- niin niukan kasvun se kantaa,
- jos aivan ei kauppa jo kaada.
- Mi tuhlaavaisuutta moista
- on seuraava, selvään mä näen,
- mut vienyt mult’ on jo väen
- se alkaa eloa toista.
- Näen kyllä sen: aikoa mont’ en
- ole aukova omaa ma usta.
- Pian velkojen maksamatonten
- yli risti on suuri ja musta.
- – Voi lapseni, pienet raukat,
- te parhaat aivoni aatteet.
- Viel’ yltänne viimeiset vaatteet
- vie vihaiset velkoja-haukat.
- Te orposet tuhlari-hylyn,
- kuin teidän käy elon tiellä?
- Te tornissa velkojan tylyn
- kenties mua kirootte vielä.
Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.