Tuhlaajapoika (Luoma)
| Tuhlaajapoika. Kirjoittanut Samppa Luoma |
- Niin viehkeä on hän varreltaan
- kun näin häntä katselen takaa!
- Hänen kanssaan töllini tavarat
- minä tahtoisin tasan jakaa.
- Hän on niin hieno ja herttainen
- kun näin minuun silmän luopi,
- se katse on kirkas ja polttava,
- se tulta mun sieluuni tuopi.
- Niin oudot ja uudet unelmat
- mun rinnassa eloon herää:
- hänet tahtoisin ottaa omakseni
- ja hoitaa kuin silmäterää.
- Niin tahtoisin häntä mä suudella
- kuin suutelee äiti lastaan,
- kuin tuhlaajapoika isäänsä,
- häntä painaa rintaani vastaan.
- Lien tuhlaajapoika ma ollutkin –
- en tuhlaaja kiiltävän kullan –
- Minä lempeä olen tuhlannut,
- ja parhainta mitä on mulla.
- Hän on niin hellä ja herttainen
- kun näin minuun silmän luopi –
- Se katse kaino ja herttainen
- se toivoa sieluhun tuopi...
Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.