Tuhon uhatessa
Ulkoasu
Tuhon uhatessa. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
I.
[muokkaa]- Kuin ennen kerta
- taas houru ruoskii merta
- ja sille ärjyy.
- Se äänetönnä värjyy;
- ei hiiskahdakaan
- sen tyyni pinta vakaa,
- ei liiku laine,
- ei kain myrskyn maine.
- Se mielin nöyrin
- noin onko selin köyrin,
- vai eikö tiima
- viel lyönyt vimmanviiman?
II.
[muokkaa]- Jo onkaloistaan käyvät
- nyt myyrät esiin
- ja rosvolinnut
- taas kyyhkyslakkaan pesii.
- Taas kaarneparvi koikkuu
- maan päällä sakee;
- ne hakee missä
- on haaskasaalis makee.
- Ja pintaveteen nousee
- taas pohjamuta,
- ja muu ei mitään
- kuin kuona, ruoste, ruta.
- Taas kunto kaikki löyhtyy
- ja arvot vaihtuu,
- lain tuki lahoo
- ja valan pyhyys haihtuu.
III.
[muokkaa]- Taas yllä uhkaa
- nyt perikato,
- maan elinjuurta
- kun kalvaa mato;
- ja raskas huoli
- nyt mielen täyttää,
- kun kaiken loppu
- nyt tulleen näyttää.
- Vaan pälkähästä
- ei huoli päästä
- ja vaikeroijaa
- ei surma säästä.
- Se nähty onhan
- jo ennen muinen,
- kun kansan saarti
- yö taisteluinen.
- Jos usko pettää
- ja toivo turtuu,
- niin vastarinta
- kuin ruoko murtuu.
- Vaan itsetuntoon
- jos turvaat jäykkään,
- niin viime päivää
- ei äkin näykkään;
- jos voimiis luotat
- sa viime tinkaan,
- sua vaino sorra
- ei vihaisinkaan.
- Lyö tantereeseen
- siis jalka lujaan
- ja katso ettet
- käy umpikujaan.
- Ja pelko heitä;
- et ole yksin,
- kun heimos kanssa
- käyt käsityksin!
IV.
[muokkaa]- Koko maailman katse on suunnattu meihin,
- tämän pienoisen kansan puoleen;
- mitä syytä nyt siis on köyryssä käydä
- ja vaipua voihkien huoleen?
- Vihan nouskoon päivät ja vainojen vuodet,
- tuhon tulkoon harmaja haamu!
- Kuin kohtalon loiset me seisohan emme,
- yön synkänkin helmass’ on aamu!
Lähde: Kansan Lehti 7.7.1910.