Tule!

Tule! Kirjoittanut Eino Pakarinen

Tule, ystävä, askelin kiireisin, tule ennenkuin myöhäksi käy,

sua vartoan vain, sinä armaisin, sua miksikä vielä ei näy?

On polku mun luokseni kaitainen, sitä käydäkö uskalla et –

tai oisitko siltä jo poikennut pois ja metsissä harhailet?

Olis ollut jo aika saapua sun – jo on kauan, kun loppui työ,

tule, kiirehdi ennenkuin myöhäksi käy ja synkkä saapuu yö.

Jos onkin polku se kaltainen, mikä luokseni armas sun tuo,

ja haavoitat jalkasi hentoisen, minä haavat suutelen nuo.

Oi, etkö sä kuule mun kutsuain, sekö enää sulle ei sois,

minä varron, turhaanko vartonen, mikä hetki vain sinut tois?

Tule, ystävä, askelin kiireisin, tule, tuska mun maahan jo lyö,

tule armahin, ennenkuin myöhäksi käy ja – äänetön alkaa yö.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.