Tulemme vielä taistelemaan
| Tulemme vielä taistelemaan. Kirjoittanut Ivan Turgenev |
Mikä vähäpätöinen pikkuasia voikaan joskus muuttaa ihmisen koko sielunsuunnan!
Ajatuksiin vaipuneena kuljin kerran pitkin erästä leveää tietä.
Synkät aavistukset ahdistivat rintaani, minut valtasi raskas alakuloisuus.
Nostin ylös pääni. Edessäni kulki tie oikosuorana kautta mahtavan poppelikujan ja hävisi lopuksi etäisyyteen.
Keskellä tätä tietä, vain kymmenen askeleen matkalla minusta hyppeli kokonainen varpusparvi. Kesäaurinko valoi varpusten päälle kirkkaita säteitään, niiden hyppiessä tien poikki rohkeina, iloisina ja turvallisina.
Etenkin kiinnitti eräs niistä huomiotani puoleensa syrjähypyillään; se levitteli kupuaan ja viserteli uljakasti, ikäänkuin ei olisi pelännyt – itse paholaistakaan. Se olikin oikea maailman valloittaja!
Mutta sillä välin risteili korkealla ilmassa eräs haukka, jonka elintehtävänä mahdollisesti oli niellä kitaansa tuon »valloittajan».
Tehdessäni näitä huomiollepanoja, en voinut olla hymyilemättä ja minä rohkaisin mieleni. Surulliset ajatukset lensivät heti matkoihinsa, ja minä tunsin itsessäni miehuutta, rohkeutta ja elämänhalua.
Ehkäpä liitelee nyt myöskin minun haukkani pääni päällä – mutta me tulemme vielä taistelemaan.
Lähde: Työmies 22.4.1901.