Tulevaisuuden ravintoaineet
| Tulevaisuuden ravintoaineet. Kirjoittanut anonyymi |
Kuuluisa ranskalainen kemian professori Berthelot, joka oli jonkun uikaa Bourgeoisin ulkoasiain ministeristössä, on ennustanut, että kerran tulevaisuudessa kaikki ruoka-aineet valmistetaan keinotekoisesti suurissa tehdaslaboratoorioissa. Tulevaisuuden ihmiset voivat silloin syödä keinotekoisia perunoita, keinotekoista häränpaistia, keinotekoista maitoa, vieläpä keinotekoisia hedelmiä ja keinotekoista leipää. Ja nuo keinotekoiset ravintoaineet ovat sen lisäksi hyvin helppoja ja paljon parempia kuin mihin me nyt saamme tyytyä.
Näitten ravintoaineitten tuotanto on aivan riippumaton vuodenajasta ja ilmastosta. Tulevaisuuden ihmiset voivat syödä mansikoita jouluna, ja väestö pohjoisimmassa linnoituksessa Pohjoisnavalla saattavat herkutella koko vuoden syömällä tuoreita »Messinan-appelsiinia».
Tulevaisuuden mahtavia ilmalaivoja ei lastata luonnon raaoilla tuotteilla: viljalla, lihalla, munilla j. n. e.; vaan kemiallisilla voima-aineilla, joitten avulla helposti voi valmistaa satoja eri lajia ruokia. Nykyajan teurastamiset ovat sinä aikana »paljas satu vaan». Lihaa ja silavaa valmistetaan mahdottomiin suurissa kemiallisissa valtiotehtaissa. Samalla tavalla saadaan kalaa, maitoa, juustoa ja voita. Vieläpä tuo kuvittelurikas ministeri arvelee, että hiilet lakkaavat olemasta kauppatavarana – ellei kysymys ole sen muuttamisesta leiväksi tai häränpaistiksi.
Kehitys on, sanoo Bertholet, jo kauan käynyt siihen suuntaan, ja kemian viimeiset suunnattomat edistysaskeleet tekevät mahdollisiksi sellaiset tulevaisuuden toiveet. Ei saa luulotella, että luonnon keinot ovat erittäin merkilliset tai mahdottomat tutkia. Inhimillisyyden kehittyminen riippuukin juuri siitä, että saadaan selville luonnon salaisuudet ja sitte valmistaa tuotteet itse paremmin kuin se. Luonnon tuotteet ovat itse asiassa usein kalliimmat kuin ihmisten valmistumat. Käytämmehän me esim. keinotekoista sähköä valoksi ja kulkuvoimaksi. Keinotekoinen voi on jo kauan sitten ollut kauppatavarana, joka on halvempaa kuin luonnon antama.
Epäilemättä on keinotekoinen maito myöskin tulevaisuudessa kauppatavarana, jota helpommin ja suuremmissa erissä voidaan valmistaa kemiallisissa vaihtolaitoksissa kuin lehmien utareissa. Todennäköisesti voidaan vielä valmistaa useammanlaatuista maitoa; lehmän-, vuohen- ja lampaanmaitoa j. n. e.
Mutta ensin täytyy tosin keksiä mahdollisuus sellaisten ainesten valmistamiseen kemistien työpaikoissa. Silloin rupeaa käytännöllinen keksijä miettimään näitä seikkoja ja koettaa saada keksintönsä huomatuksi markkinoilla. Näin on esim. viime aikoina onnistuttu valmistamaan puhdasta sokeria kemiallisella tavalla, keksintö, jota käytännöllinen maailma innolla on alkanut tutkia. Valmistuskustannukset sanotaan nousevan 5 çentiin naulalta, hinta, joka saattaa nauriit ja sokeriruovon pois markkinoilta. Luonto valmistaa tuotteensa toisin sanoen liian kalliisti. Myöskin tässä suhteessa voittaa ihmisten nero luonnon.
Onhan sangen luonnollisesti tunnettua, että sokerin, teen ja kahvin aineksia: teiiniä ja kaffeiinia (sama aine) sekä teobroonia voidaan valmistaa nyt jo kemiallisella tavalla. Sentähden on aivan todenmukaista, että me pian saamme kuulla jonkun nerokkaan miehen ottaneen patentin kahvin, teen ja suklaan valmistamiseen hintaan, joka saattaa kiinalaiset, japanilaiset ja brasiilialaiset vararikkoon ja epätoivoon.
Silloin saamme me ostaa teetä, jolla on vielä hienompi aromaatillinen haju kuin ryssäläisellä karavaaniteellä ja hintaan, joka melkoisesti on alhaisempi niitä summia kuin nyt maksamme Kiinan teestä, joka jo yhteen kertaan on kehitetty. Kahvi-istutusten omistajat Brasiiliassa ja Jaavassa kukistuvat kotimaisten kahvitehtasten kilpaillessa, jotka muutamista penneistä myyvät tuotteitaan, joita maistellessa itse suursulttaani nuoleskelisi huuliaan.
Tuo mainio professori Berthelot lupaa meille vielä tupakkiakin, vaikka hänen täytyy myöntää, että kemistit eivät vielä ole keksineet nikotiinia, tupakin tärkeintä ainetta, keinotekoisuuden tiellä. Mutta hän lohduttaa meitä sillä, että kemistit innokkaasti kokevat ratkaista tätä »probteemia», joka sen tähden ei varsin kauan tarvitse odottaa. Ja kun ehditään niin pitkälle, voidaan valmistaa tupakkia minkälaatuista ja minkä hajuista tahansa.
Kun me siis elämme jonkun vuoden tulevaisuuteen, ei meidän koskaan tarvitse peljätä vastenmielistä »tupakkitullia». Tulevaisuuden karjapiiatkin tulevat työskentelemään hyvältä kajahtava havaanasikari hampaissa.
Ja niin on aivan yksinkertaisesti tuleva aika, jolloin kemia ei ainoastaan tyydy valmistamaan kaikkea sitä, mitä luontoraukka nyt tuottaa. Se on myöskin lahjoittava meille aineita sellaisia, joita emme ole voineet uneksiakaan, elintarpeita ja nautintoaineita, jotka voittavat kaikki mitä tähän asti on valmistettu. Mahdollisuudet orgaanisen kemian alalla ovat lukemattomat. Paljon useampia ja aivan toisia sekoituksia voidaan tehdä kuin ne verrattain harvat, joita luonto tuntee. Tässä on toisin sanoen Bethelotin ajatuksen mukaan, tulevaisuuden työala, joka avaa äärettömän näköpiirin eteenpäin pyrkivälle ihmiskunnalle!
Lähde: Työmies 17.8.1899.