Tuli-palosta
| Tuli-palosta. (Suomentaminen Fredmanin Lauseista, N:o 34 *)). Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
- Mikä kurjuus, tuolla kaulla!
- Lasit rikki, katto pois;
- Kukko puhteellaan jo laulaa,
- Rumpu kuuluu kulmass’ toiss’.
- Hoipa! Hoipa! pitkin moata
- Huuto käypi ainiaan.
- Varttuissaan
- Vettä soahaan,
- Kellot soipi aina voan.
- Kirkon torni tuolla paistaa,
- Kuumottaapi kaiken yön;
- Heinissäpä, tallin laessa,
- Toruu akat tehyn työn.
- Akkunassa kissa naukuu,
- Hiiren syöjää hirmuttaa;
- Samassa
- Koirat ne haukkuu,
- Itku, nauru, tarjona.
- Pumput suihkii, piiput säihkyy,
- Hirnuu hepo aisoissaan;
- Moa vapisoo, ruiskut räiskyy,
- Kaikk’ on veen jo vallassa.
- Miehet, joukottain, ne kiikkuu,
- Juoksoovatten tänn’ ja sinn’;
- Varkaatkin
- Tässä liikkuu.
- Pelko, pakko, yläisin.
- Kahtokaapas, kuin on kaita
- Tie ropakko, kurainen;
- Roastuvanki toinen laita
- Poahtuu, tuolla, itekseen.
- Akkunastaan vanha vaimo,
- Kurkistellen, irvistää –
- Silmissään
- Viha ja vaino;
- Paljas peä on, etkös neä?
- Seinän vasta, neät, jos’ lystät,
- Kärryt, pantu pystyyn päin;
- Rikkinäisestä lyhystä
- Suitsuu vielä kynttiläin.
- Tien ravissa, makoo tuolla,
- Juopunutkin jouto-mies’.
- Kuka ties
- Taitaa kuolla?
- Otak häntä huonehes’!
- Kiukoon kivet antaa löylyt,
- Raunioistaik näistä soat;
- Tulen liekit, vesi-höyryt,
- Yltä ympäir leimahtaa.
- Tässä, Muovits! Mikä paukeh?
- Tulen voarat, miekkoin kanss’,
- Vallallans’.
- Kova ja lauhkee
- Vaimoin parku, lastens kanss’.
- Siinä talo, kuss’ on portti –
- Ryypätäänpäs kerran viel’!
- Ilot itkumme jo sorti,
- Syntyypi jo toinen miel’:
- Ukko Muovits naurahtaapi,
- Pullostansa vielä juo –
- Kohta tuo
- Sanan soapi,
- Tullak tuonelan jo luo.
- Naurahtaa kuin piikit, pyssyt,
- Teällä teköö toimensa;
- Piikoin rievut, herroin myssyt,
- Vieri toinen toisensa.
- Tuolla makoo hujan-hajan
- Hameet, huivit, kauhtanat
- Kohta soat
- Toisen majan,
- Toiset tilukset ja moat.
- Kannak kauniist’ kanleleisi!
- Jopa palaa toinen puol’;
- Otat kanssais mantteleisi,
- Ja tuo vanha karmi-tuol’!
- Sarven, torven, minkäs löyvät,
- Kannak kanssais mitäs soat!
- Jumalat
- Auttaa köyhät;
- Äläs huiluis unohtak!”
- Niinkuin muinon uros Troijan,
- Riensi Muovits portistaan;
- Huilut, hailut, mitkä voijaan,
- Soatti valkian voarasta.
- Tuli tukkahan jo tarttuu
- Niskaan ruiskusta jo sai;
- Hui ja hai!
- Vesi parskui,
- Kylmäks’ kyllä tunteek tais’!
- Moanpa voivat, onnet teijän
- Ompi turhuus, tyhjyys voan!
- Köyhyys, kurjuus, tämä meijän,
- Välleen muuttaa majansa.
- Muovits pistiin olvelahan;
- Siellä tuopin velaks’ pyys’;
- Ryypäys –
- Polvillahan,
- Nukkui siihen köyhäisyys.
*) Lauletaan kuin: ”Ack hvad för en usel koja, spräckta rutor, brutna läs.” &c.
Lähde: Suomi 20.3.1847.