Tulikukka

Tulikukka. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Mene pois, mene pois, en lemmi sua,

sun povesi polttaen läikkyy,

kuin nokkonen kätesi pistää mua

ja sinua sieluni säikkyy.

Tulikukkien tuoksulla tummin öin

sinä lietsoit rintani liemuun,

sin’et tiennyt, mitä mä ikävöin,

kun vaivuin ma valheriemuun.

Mene pois, mene pois, älä itke noin,

veit järjen jo ennenkin illoin,

ma huulten hekkumat kanssasi join,

mut sydäntä kaipasin silloin. –

Ma siskoissielua kainoa hain,

sopusointua kahden rinnan,

veren hehkeä papitar olet sinä vain,

minä maksoin jo uhrisi hinnan.

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.