Tulipalossa

Tulipalossa Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Liekki roihuu taivahille,

Savupilvi luhistuvan

Huoneen varjostaa.

Melske kuuluu etähälle:

Ruiskuin loske, hiilten pauke,

Miehet sammuttaa.

Iloisa on nuorten katse

Milloin savun tuprakasta

Joku tuupertuu.

Mieluisaa on nuorisolle

Näyttää, miten iskuistansa

Luonto alistuu.

Mutta kadun kulmakkeessa

Nojaa vanhus kalpeana

Pattisauvahan –

Arkistonsa arvokkainen,

Vaivat vuoden viidentoista

Roihui ilmahan.

”Uudestaanko alettava?” –

Suojaan päästen peilin huomaa,

Kyynel vierähtää,

Hapset harmaat, ryppymuoto,

Kumaraiset hartionsa

Siinä selviää.

Yönsä pitkän pöydän luona

Valvoo, häärii kuten ennen,

Aamu joutuu noin;

Toimii yhä, papereihin

Vaan ei muuta ilmesty kuin:

”Turma onnetoin!”

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.