Tulit

Tulit. Kirjoittanut Otto Manninen

Korkeammin kaartui katto,

sinnemmäksi siirtyi seinä.

Paljon teit sä, temppeleinä

paistoi hetken paikka patto.

Viikon viivyit, viimein tulit,

sytyit, aamu, illan syliin,

paistoit, päivä, kylmän kyliin,

kevät, talven kesken sulit.

Tuossa istuit, ilta ehti.

Kuiskui huulet huuliin liittyin

niinkuin kaihon kasteniittyin

viimein löytty nelilehti...

Tulit viimein, illan vieno,

viivy kauan, viivy aina.

Paistoi korpi kukkamaina:

tuost’ on tullut jalka pieno!

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.