Tulkoon!

Tulkoon! Kirjoittanut Saima Harmaja

Miks’ sanat kuole ei, jo itketyt!

Ne hetken harhaan syntyi sielussasi,

mut maailmoina sinkos huuliltasi

mun tajuntani yössä kiertäin nyt.

Sylissä loputtoman syvyyden

siell’ yhteen syöksyy tuhat tuskan maata

iäistä rataa, josta ei voi laata.

Ma niitä kannan, vielä vavisten.

Mut sano: tulkoon! Heti hulmahtaa

yön halki valon, rakkauden laine.

Maailmat polttaa pois sen alkuaine.

Vain yksi jää: sun sydämesi maa.

Niin voittamana riemun tulisen

pysähtyy tuska sisimmässä veren.

Ylitse eron, yli vuotten meren

sylini sulle avaan, kaukainen.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.