Tunnustan – tuomitkaa!
| Tunnustan – tuomitkaa! Kirjoittanut Lauri Letonmäki |
- Minä tunnustan – tuomitkaa!
- Olen syyllinen edessä lain,
- lain pyhimmän kuin mitä taivas ja maa
- tuntevat vain.
- Pyhän hengen se pilkka on,
- jot’ ei konsahan anteeksi saa,
- jost’ antavat tulikivi-tuomion
- taivas ja maa.
- Tämä kuolemansyntini on:
- Olen kieltänyt röyhkeillen
- tuon kolmasti pyhän kukkaron
- pyhyyden.
- Vedin pyhimyskasvoiltaan
- alas hyveen naamion –
- kunnes näytin mä paksun ja paljakan
- kukkaron.
- Oli saarnatekstini siis:
- Sinä kirkastu hyveissäs –
- niin ne nylkevät nahkoja neljä ja viis
- seljästäs!
- En lampaanvilloihin
- voi selkääni piilottaa.
- Minä – luokkavihaa saarnasin,
- tuomitkaa!
Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.