Tunnustus (Leino)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tunnustus

Kirjoittanut Eino Leino


Kaikki jos kuolikin muu, ei ihmisten ilkeys, ei raakuus,
tuhmuus tuo rajaton, jono tuo jokapäiväinen; kuolleet
eivät ne yöt, nuo yksin-mietityt, eivätkä aamut,
ainoat laulelijan toki lempeät, lehtivät kunnaat,
nähdyt nuo elon morsiushunnut ja päärlytkin päivän,
määräelemättömät kuin maantie, kuin renkien reuha.
En tätä siedä, en salli, en tuhmuutta tään majatalon –
josta ma lähtevä lien kotilieteni korkean vuoksi
kohden tuntematonta, ilon, itkun ja tuskien aavaa –
min nimi on typeryys, älyn tylsyys, tyhjyyden kammo,
kauheus kansan ja maan, kun sen nerot viimeiset sammuu.
Aurinko aaltohon vaipuu. Atlantis unhoon nyt uppoo.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.