Tunteen rukous
| Tunteen rukous. Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Oi, soinnu kerran, ääni sointuvin,
- oi, soinnu kerran vain!
- Niin hartahasti,
- ja kaunihisti,
- niin kultahaikeana
- sua rukoilen –
- sua rukoilen –
- kuin lasna ennen, verhotonna.
- Nyt on hetki oikea.
- Veri läikkyy lämpimänä,
- sielu vapaa, aaluvana,
- sydän kuin ois kultaa täys.
- En väistyä voi!
- En taantua voi!
- Suur’innoin ma kuljin
- ja tähän ma tulin.
- Oi, soinnu, oi soi!
- Sieltä ylhäältä, oi!
- Tähdestäni,
- onnestani,
- lemmestäni!
- Uuden tunteen sointu,
- kirkkaan intohimon kirkas lämmin,
- syte tuhat vuotten takaa
- tulevien tunteen lasten!
- Nimet sulle tuskin tiedän,
- mutta mulle kuulu!
- Yksi ääni, sävel, – miten?
- Viesti vainen, vaikka vienoin,
- mistä oisin täysin autuas!
- Ilon, hymyn, naurun, tanssin,
- hengen hehkun, lemmen leimun,
- tuota joskus tunsin taisin.
- Siitä tahdon korkeemmalle,
- siitä, mistä kulku kiihtyy,
- sinne, missä sielu viihtyy,
- itseriemuin, muille riemuin.
- Ah, pyydänkö paljon itselleni,
- ja pyydänkö mahdotonta?
- Mun on niin ahdasta olla.
- Vain kerran lyö ja soi ja valu ylle,
- kuin aamuin aamun heiliväinen kultavihma.
- Enhän haaveksi. Voimalleni haastan.
- Tuntoani kannustan ma tunteen ääriin.
- Tunteet ääret – mitä siellä on?
- Valomeri, värimeri, sävelmeri –
- nousu, lento, helke, huume –
- tulten aallot sulon polttavaiset –
- taiko haikeet kiihkot, hekkumakin,
- pyhät innot, rakkauden rauha –
- taiko, taiko – –
- koidon inehmoisen kuolo vihdoin!
- Ah, ei riitä!
- En sua tunne,
- ääni tunteen äärten.
- Niinkuin lienet,
- mulle siity!
- Sulosaalihiksi
- sun unosille saan.
- Ne sua tuutii soittimilla
- kultakantelon,
- hoivaa hemmoitellen
- sormin ruusuisin.
- Oi sointu sorja!
- Unten, aavistuksen mailla
- saavutan ma seuras muun.
- Äänes nostaa mulle puolet elämää,
- äänes tappaa multa puolet elämää –
- Uusin loistoin palan, hehkun, säihkyn,
- toisin kuljen, värjyn, lemmin.
- Joka väre sieluni,
- joka solu, hengitys,
- joka syke sydämen,
- sua odottaa!
- Kuulu jo,
- kuulu jo,
- aurinko!
- Ennenkuin ma katkeen, särjyn, sammun!
- Hetki suurin, rannattoman vapaa
- siunauksen hetki..
- jossa ikuisena oisin –
- laadussani kirkastua voisin –
- – – –
- taivas aukee – –!
- – – –
Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.