Tunturin tuolla puolen

Tunturin tuolla puolen. Kirjoittanut Bjørnstjerne Bjørnson

Suoment. Reinhold Roine.

Mitäpä saanen nähdäkään

    Tunturin tuolla puolen?

Silmä kai kohtaa pelkän jään!

Ympärilläni metsän nään,

    Taa sen mieleni veisi; –

    Kun se vain rohkeneisi.

Kotka läks nopsana nousemaan

    Tunturin tuolle puolen, –

Päivähän voimaa uhkuavaan

Liitävi luontonsa lauhduttamaan,

    Tänne se jäädä ei malta, –

    Lennellä vapaa valta.

Tuuhea leppäkin toivoilee

    Tunturin tuolle puolen?

Lehtensä painohon uupunee, –

Linnut kummia kertoilee,

    Oksilla lintuja kantaa, –

    Kaipion raueta antaa.

Aikansa kaiken kaihottuaan

    Tunturin tuolle puolen,

Aina pettyen toiveissaan,

Riutuvi, voipuu voimiltaan, –

    Kuulevi lintujen kielen,

    Arvaa laulujen mielen.

Tänne miks lintunen liehahdat

    Tunturin tuolta puolen?

Siellähän maisemat mieluisat,

Ilmat lennellä laajemmat, –

    Kaihoa vaan tulit tuomaan,

    Mutta et siipiä suomaan.

Saavunko koskaan, koskaankaan

    Tunturin tuolle puolen?

Ainako jäillään, kauhuillaan

Aattehet kytkevi vankinaan

    Synkeä muuri, – tullen

    Kuolinkirstuksi mullen.

Pois, pois tahdon, kauas pois

    Tunturin tuolle puolen!

Ahtahat kahlehet kuolon tois,

Nuor’ olen, hauras, en kestää vois, –

    Pois minun suokaa mennä,

    Syrjähän muurin en lennä.

Kerran, sen tiedän, mun päättyvi tie

    Tunturin tuolle puolen.

Mut ei vielä kai, Luojani, lie

Auki uksi, mi luoksesi vie. –

    Sulkevas vielä sen soisin,

    Jotta kaihota voisin.

Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.