Tuoll’ ylähällä tähdet

Tuoll’ ylähällä tähdet.

Kirjoittanut Heinrich Heine

Vain kiiluu paikoillaan

Tuhannet vuodet, katsoin

Tutusti toisiaan.

Ne haastelevat kieltä,

Niin ihmeen ihanaa;

Mut kenkään filologi

Ei voi sitä oivaltaa.

Sen oppinut olen minä,

Enk’ unhoita sitä, en;

Ja kielioppina mulla

Oli kasvot kultasen.

Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.