Tuomi kartanolla

Wikiaineistosta
Tuomi kartanolla

Kirjoittanut Eino Leino


I[muokkaa]

Aksel Gallen-Kallela puhuu:

Kasva, tuomi, kartanolla,
kartu vuosi, kaksi,
itse sinut istutin ma,
vartu vankemmaksi!
Nouse niinkuin norja neiti,
kuki kukkapäänä,
heilu vielä hetki, kaksi
tuulten tukkapäänä.
Viel’ en valmis, siksi varro:
ennen kuin ma kuolen
kerran kevät-yönä sinut
matkasauvaks vuolen.
Lähden sinne, minne mieli,
mist’ en enää palaa,
sinne, jonne sydämeni
öin ja päivin halaa.
Siellä sinut istutan ma
virran vienon rantaan,
pyhän alle päiväpalmun
aron kultasantaan.
Saat sa siellä uneksia
ijankaikkisuutta
tähtiteltan kattaessa
taivonkantta uutta;
nousta kohti korkeutta
niinkuin henkeniki,
kukkia kuin itse kukin
ijäisyyttä liki.

II[muokkaa]

Muhamed Bin Juma puhuu:

Puu pyhä! Kuule
kunnon miestä,
mi aamulla astuu
majansa ovesta,
auringon paistaen
kasteisille
akasia-puille,
majani-lehdille!
Puu pyhä! Nouset
paikalta, kunne
saapui veljeni
vierailta mailta,
veljeni, valkea mies:
saapui, sauvansa
maahan iski,
teltan teki,
siinä asui,
askarteli,
katseli usein
tähtiä päin.
Puu pyhä! Humiset
taruja outoja
oudoista maista,
oudoista ovista,
minne on minunkin
mieleni kerran
oudolla hiekalla
valkenemaan
outojen tähtien alla.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.