Tuomi kartanolla
| Tuomi kartanolla Kirjoittanut Eino Leino |
I
[muokkaa]Aksel Gallen-Kallela puhuu:
- Kasva, tuomi, kartanolla,
- kartu vuosi, kaksi,
- itse sinut istutin ma,
- vartu vankemmaksi!
- Nouse niinkuin norja neiti,
- kuki kukkapäänä,
- heilu vielä hetki, kaksi
- tuulten tukkapäänä.
- Viel’ en valmis, siksi varro:
- ennen kuin ma kuolen
- kerran kevät-yönä sinut
- matkasauvaks vuolen.
- Lähden sinne, minne mieli,
- mist’ en enää palaa,
- sinne, jonne sydämeni
- öin ja päivin halaa.
- Siellä sinut istutan ma
- virran vienon rantaan,
- pyhän alle päiväpalmun
- aron kultasantaan.
- Saat sa siellä uneksia
- ijankaikkisuutta
- tähtiteltan kattaessa
- taivonkantta uutta;
- nousta kohti korkeutta
- niinkuin henkeniki,
- kukkia kuin itse kukin
- ijäisyyttä liki.
II
[muokkaa]Muhamed Bin Juma puhuu:
- Puu pyhä! Kuule
- kunnon miestä,
- mi aamulla astuu
- majansa ovesta,
- auringon paistaen
- kasteisille
- akasia-puille,
- majani-lehdille!
- Puu pyhä! Nouset
- paikalta, kunne
- saapui veljeni
- vierailta mailta,
- veljeni, valkea mies:
- saapui, sauvansa
- maahan iski,
- teltan teki,
- siinä asui,
- askarteli,
- katseli usein
- tähtiä päin.
- Puu pyhä! Humiset
- taruja outoja
- oudoista maista,
- oudoista ovista,
- minne on minunkin
- mieleni kerran
- oudolla hiekalla
- valkenemaan
- outojen tähtien alla.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.