Tuonelassa käynti

Tuonelassa käynti Suomalainen kansanruno

Päivölä pitoja laati,

Sariola juominkeja,

Vaan ei tullunna väkeä.

Niin sanoi olut punainen:

"Kun ei tulle juojoani,

Juojoani, syöjeäni,

Potkin poikki vanteheni,

Ulos pohjani porotan."

Etsittihin laulajata,

Laulajata, soittajata

Noihin Päivölän pitoihin,

Sariolan juominkeihin.

Tuli hauki laulajaksi

Noihin Päivölän pitoihin,

Sariolan juominkeihin.

Ei hauissa laulajata,

Kuonasuussa kukkujata:

Hauin hampahat hajalla.

Tuli lohi laulajaksi

Noihin Päivölän pitoihin,

Sariolan juominkeihin.

Ei lohessa laulajata,

Kuonasuussa kukkujata:

Lohen leuat longallansa.

Tuli vanha Väinämöinen

Lailliseksi laulajaksi,

Kutsutuksi kukkujaksi

Noihin Päivölän pitoihin,

Sariolan juominkeihin.

Sillon vanha Väinämöinen

Heti otteli oloista,

Sitten lauluillen rupeikse,

Virren töillen työnteleikse;

Laulo päivän, laulo toisen,

Kohta kolmatta rupesi.

Niin päivänä kolmantena

Rikkoutu reki runolta,

Jalas taittu laulajalta

Alta vanhan Väinämöisen

Noissa Päivölän pioissa,

Sariolan juomingeissa.

Siitä vanha Väinämöinen

Kysytteli, lausutteli:

"Oisko tässä nuorisossa,

Nuorisossa, pienisössä,

Eli suuressa suvussa,

Isossa isän alossa

Käyä Tuonelta oroa,

Manalalta vääntiötä

Rejen uuen laatiani,

Ratsua rakentoani?"

Kaikkipa kansa vastattihin:

"Ei ole tässä nuorisossa,

Nuorisossa, pienisössä,

Eli suuressa suvussa,

Isossa isän alossa

Käyä Tuonelta oroa,

Manalalta vääntiötä

Rejen uuen laatiasi,

Ratsua rakentoasi."

Itse vanha Väinämöinen

Läksi Tuonelta oroa,

Manalalta vääntiötä

Rejen uuen laatiansa,

Ratsua rakentoansa.

Astua taputteloopi

Tuolle Tuonelan jovelle,

Manalammin mantrehelle,

Johon puut tyvin putovi,

Heinät latvoin lankiavi.

Niin huhuta huijahutti:

"Tuos venehtä, Tuonen tytti,

Laivoa, Manalan lapsi,

Joven poikki päästäkseni,

Yli salmen saa'akseni!"

Tuonen tyttäret toruvi,

Kalman neiot kantelovi:

"Veneh täältä tuotanehe,

Kuni syy sanottanehe:

Mi on sun Manalle saanut,

Mi on tuonut Tuonelahan?"

Virkkipä vanha Väinämöinen:

"Vesi mun Manalle saanut,

Vesi tuonut Tuonelahan."

Tuonen tyttäret toruvi,

Kalman neiot kantelovi:

"Tuosta tunnen kielastajan!

Kun vesi Manalle toisi,

Vesin vaattehet valuisi,

Lainehin lapahteleisi."

Virkkipä vanha Väinämöinen:

"Rauta mun Manalle saanut,

Rauta tuonut Tuonelahan."

Tuonen tyttäret toruvi,

Kalman neiot kantelovi:

"Tuosta tunnen kielastajan!

Kun rauta Manalle toisi,

Verin vaattehet valuisi,

Hurmehin hurahteleisi."

Virkkipä vanha Väinämöinen:

"Tuli mun Manalle saanut,

Tuli tuonut Tuonelahan."

Tuonen tyttäret toruvi,

Kalman neiot kantelovi:

"Tuosta tunnen kielastajan!

Kun tuli Manalle toisi,

Syet suustasi tulisi,

Kekälehet kielen alta."

Virkkipä vanha Väinämöinen:

"Tuoni mun Manalle saanut,

Tuoni tuonut Tuonelahan."

Tuonen tyttäret toruvi,

Kalman neiot kantelovi:

"Tuosta tunnen kielastajan!

Kun Tuoni manalle toisi,

Tuoni suusta tupruaisi,

Vaski leuoille valuisi.

Virkkipä vanha Väinämöinen:

"Tokipa sanon to'etki,

Jos vähän valehtelinki:

Olin Päivölän pioissa,

Sariolan juomingeissa

Parahana laulajana,

Tietävimpänä runona.

Lauloin päivän, lauloin toisen,

Kohta kolmatta rupesin:

Niin päivänä kolmantena

Rikkoutu reki runolta,

Jalas taittu laulajalta

Alta vanhan Väinämöisen

Noissa Päivölän pioissa,

Sariolan juomingeissa.

Läksin Tuonelta oroa,

Manalalta vääntiötä

Rejen uuen laatiani,

Ratsua rakentoani.

Tuos venehtä, Tuonen tytti,

Laivoa, Manalan lapsi,

Jo'en poikki päästäkseni,

Yli salmen saa'akseni!"

Toi venehtä Tuonen tytti,

Laivoa Manalan lapsi:

Jo'en poikki päästelevi,

Yli salmen saattelevi.

Syötti miehen, juotti miehen,

Pani maata matkamiehen

Tuonen taljavuotehelle:

Siinä mies makaelevi,

Uros unta ottelevi,

Mies makasi, vaate valvo.

Tuonen tyttö rautasormi,

Rautasormi, rautanäppi

Rautarihman ketreäli,

Vaskilankoja valeli:

Kutoi niistä kultanuotan.

Tuonen poika rautasormi,

Rautasormi, rautanäppi

Veti suuren kultanuotan

Poikki Tuonelan jo'esta,

Sekä pitkin, jotta poikki

Manalan alantehesta,

Ettei pääsis' Väinämöinen,

Selviäis' Umentolainen

Tuolta Tuonelan ko'ista,

Manalan ikimajasta.

Sillon vanha Väinämöinen

Jo näki tuhon tulevan,

Hätäpäivän päälle saavan.

Tohti toisiksi ruveta,

Ruohti muiksi muutellata:

Mato rautasna matona,

Kulki kyisnä käärmehenä

Poikki Tuonelan jo'esta,

Läpi Tuonen verkkoloista.

Sanoi tuolta tultuansa

Nuorisolle nousevalle,

Kansalle ylenevälle:

"Elköhöt pojat nykyset,

Elköhöt esieläjät,

Elköhöt takasetkana

Läkkö Tuonelta oroa,

Manalalta vääntiötä

Rejen uuen laatiansa,

Ratsua rakentoansa!

Äijä sinne männehiä,

Ei paljo palannehia,

Vähä tuolta tullehia

Tuolta Tuonelan ko'ista,

Manalan ikimajasta."

Silloin soitti Väinämöinen,

Sekä soitti, jotta laulo

Kuulla noista kultasista,

Tietä mielitehtosista

Nuorisolle nousevalle,

Kansalle ylenevälle.