Tuopa tuopi tuiman tunnon
Ulkoasu
Tuopa tuopi tuiman tunnon Kirjoittanut August Ahlqvist |
- Nurmell’ on jo nukka
- Päällä kaunis peittehensä,
- Peittehellä päivän immet,
- Aurinkoisen armahaiset,
- Kukat kaikilla keoilla,
- Lehti täysi jo lehoissa.
- Jopa lammin lämmin laine
- Likistävi rantoansa,
- Iltavirttä veisoavi,
- Kullallensa kuiskuttavi,
- Kunne’ kulta nukkunevi,
- Kaunis maa makaelevi,
- Kunne’ itsekin ihana
- Armas aaltonen nukahti,
- Kullan vierehen väsähti.
- Jopa linnut laulelevat,
- Käköset kukahtelevat;
- Mitä linnun laulaminen,
- Mikä käellä kukunta?
- – Toivon tult’ on rinta täysi,
- Lemmen liekkiä povensa,
- Toivo kultansa tuloa,
- Armahan alenemista,
- Mieli muiskujen mehua,
- Suloisuutta suuta-saannin.
- Kaikki on riemu, kaikki rakkaus,
- Kaikki kultien kujerrus,
- Kaikki autuas ilonen,
- Taivahan tulen palanta;
- Missä toivo, siinä täyttö,
- Missä laulu, siinä vastaus.
- Tuota kuuntelin ja katsoin,
- Katsoin kurja kaiken yötä,
- Iloni alas aleni,
- Aleni kuin allin mieli
- Uiessa vilua vettä,
- Toivoni tuli tukehtui,
- Sammuivat suloiset suonnat,
- Mieleni matala mustui,
- Syämmeni surkastihen,
- Silmästä vetonen vieri,
- Kyynel kulki kasvoilleni.
- Mikä toi sen tuiman tunnon,
- Mikä mustan miel’alani?
- Tuopa tuopi tuiman tunnon,
- Tuo ainakin mustan mielen:
- Milloinhan sulavi Suomi,
- Milloin Suomessa syämmet,
- Konsahan kevät tulevi,
- Konsa hanget lähtenevi
- Suomen poikien povista,
- Verestä viluisen kansan?
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.