Turkin sodasta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkin sodasta.

Kirjoittanut Wilhelm Laitinen


Taas on sota syttynyt
Sangen kova kiihtynyt
Mustan meren puolella
Jota huokaan huolella.
Kuin on rakas ruhtinas
Vaadittunna valtias
Syystä Turkin sotahan
Vimmattua vastahan.
Joka ompi julmasti
Ristityitä rumasti
Mahometti murhannut
Serviassa surmannut.
Paljon Balkkaan-niemellä
Turkin kansan keskellä
Veljen veri vuotanut
Hädässä he huutanut:
”Tule, joudu turvaksi,
Aleksander avuksi
Väkevällä väellä,
Miesten miekka kädellä”!
Niinpä rakas ruhtinas
Aleksander armias
Vaati sota-väkeänsä
Miekka käteen miehensä.
Aivan luojan avulla
Totisella toivolla
Lähettänyt liikkeelle
Väkensä jo jalalle.
Jotka on jo joutuneet
Kauvaksi he kulkeneet
Yli rajan ylpiän
Turkin ruman röykkiän.
Jossa on jo alettu
Sota suuri suostuttu
Kahden puolen kovasti
Hoitaa kyllä lujasti.
Jossa kansaa kaatupi
Manalahan maatuupi
Vaan ei arvaa alussa
Milloin lienee lopussa.
Taivaan herra tietääpi
Selvästi sen näkeepi
Edeltä jo jumala
Kuinka kauvan kamala:
Kestää Turkin tämäkin
Sodan alku suurikin
Se on herra sinussa
Eikä miesten miekassa.
Sillä kaikki kädessä
Esivallat edessä
Ompi herran haltian
Kaikki vallan valtian.
Ristityt niin rukoilkaat
Armoo rauhaa anovat
Taas nyt taivaan herralta
Laupiaalla luojalta
Elä vielä vihalla
Surkialla sodalla
Rankaise niin raskaasti
Kansoasi kovasti.
Vaikka aivan ansainneet
Synneillämme saattaneet
Sodan päivät päällemme
Syyksemme sen myönnämme. –

Wilh[elm]. L[ai]:tinen.


Lähde: Tapio 16.6.1877.