Turkkilaisia sananlaskuja

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkkilaisia sananlaskuja

 
Suomennos: Valfrid Hedman


Turkkilaisia sananlaskuja.

Suomentanut Valfrid Hedman.

Allah on hyvä, hänen hyvyytensä lähde on syvä.

Valkoinen koira, musta koira, koiria ovat ne kumpainenkin.

Jos Allah sulkee yhden oven, niin hän avaa tuhansia.

Kärsivällisyys on paratiisin avain.

Tieltään eksynyt ihastuu enemmän koiran haukunnasta kuin satakielen sävelistä.

Jos ken sua kivellä lyö, kosketa sinä häntä puuvillalla.

Kun vaunut ovat särkyneet, niin kyllä on monta tiennäyttäjää.

Kun kaksi sydäntä tulee yhdeksi, niin muuttuu puimapiha huvikentäksi.

Hyvä viini ja kaunis nainen on kaksi makeaa myrkkyä.

Tänään sain, tänään syön; kyllä Allah huolehtii huomenesta.

Katso reunusta, osta kangas; katsele äitiä, nai tytär.

Tämänpäiväinen muna on parempi huomista kanaa.

Ei ole pitkältä Bagdadiin, kun lemmitty asuu siellä.

Ketä sydän rakastaa, sitä se kauniina pitää.

Kärsivällisyys on katkeraa, mutta sen tulos on keltaista kultaa.

Missä mettä on, sinne kärpäsiäkin kokoontuu.

Ken ruusuja rakastaa, ei piikkejä pelätä saa.

Ken antaa vähän, antaa sydämestään, ken paljon antaa, antaa yltäkylläisyydestään.

Jos koiran rukous kuultaisiin, niin taivaasta sataisi luita.

Miekka miehen tappaa, kieli tappaa tuhannen.

Eivät orvokit kasva niin korkealla kuin nokkoset.

Ken kiiruulla kulkee, sen jalkoihin viitan helmat takertuvat.

Kun härkä kuolee, niin vuota jää; kun mies kuolee, niin nimi jää.

Neljäkymmentä viisasta ei voi kiskoa kaivosta yhden hullun vierittämää kiveä.

Alhaisella maalla sanotaan pientäkin kumpua vuoreksi.

Ei ole aina suurta herraa suuren turbaanin alla.

Ei puhdas vesi järvessä pilaannu, vaikka sammakot rannoilla kurnuttavat.

Parempi on valvoa yönsä, kuin nähdä pahaa unta.

Onnellinen se, joka löytää vehnäkuorman kalliina aikana.

Rakastunut juoksee Fatmansa perässä, vaikka takki palaisi.

Kun talonemäntä rikkoo kupin, on se tapaturma, kun orjatyttö, on se huolimattomuus.

Työ on ihmisen itse tehtävä, siunauksen antaa Allah.

Lähde: Otava 1912, s. 143 (no 3)