Tuska (Kaatra)
Ulkoasu
Tuska. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Tuo tuska, tunne katkera,
- miel’ala ahdas, ankea,
- tää vieras kutsumaton
- on niinkuin ilma; lailla sen
- se tunkee läpi seinien
- ja saapuu alle katon;
- sua puristaa
- ja painaltaa,
- sun rintaas repii, raatelee,
- verisin silmin katselee
- ja hymyilee
- kuin pahahenki. Eessä sen
- sä seisot, raukka, vavisten
- ja tunnet kuuman tuskahien,
- mi löytää tien
- sun otsaltas
- ja kasvoiltas,
- käy kautta joka huokosen.
- Kun sulla juhlahetki lie,
- mi sydämestäs huolet vie,
- niin ole varuillasi:
- voi tuska tulla koska vaan!
- Kun riemuitset sä parhaillaan,
- on tuska ovellasi
- ja sisään käy,
- vaikk’ei se näy,
- ja sitoo kieles, jolla sa
- juur’ aijoit sanoin lausua
- sun onneas,
- ja povestas
- vie rauhan, tappaa tahtosi
- ja murtaa mahtisi.
- Kun päivän hikihatussa
- sa olit työssä, toimessa
- ja väsyit iltasella,
- niin ällös usko, että sa
- yön tullen taidat nukkua,
- vaikk’ olet vuotehella;
- näät, tuska jo
- kuin kohtalo,
- niin säälimättä seisovi
- vuoteellas sekä laulavi
- sun korvaas hauta virsiä;
- sen hyminä,
- jok’ on kuin virttä helvetin,
- suo vaipua ei unihin;
- vaan valvoen
- ja kärsien
- näet koittavan sä päivyen,
- mi vaatii sulta voimia
- ja täyttä tarmoo, tahtoa,
- vaikk’ öinen tuska vei jo ne.
- Ei auta: Elä! Tottele!
- Jos olet luonne voimakas
- ja tahdoltasi tarmokas,
- niin tuskan voit sä voittaa.
- Työ! Se on sulle pelastus.
- Kun sulle saapuu ahdistus
- ja sua saada koittaa,
- niin ota työ
- ja sillä lyö
- tuo tuska pois; mut kestäös
- ja olan takaa iskeös
- kuin aikamies,
- mi seistä ties
- edestä hengen, elämän.
- Näin tuskan inhan, ilkeän
- sä voitat kerta kerralta,
- niin että viimein herrana
- voit sitä hallita.
- Sa tutki olemusta sen,
- käy, tunge läpi verhojen,
- sen etsi ydinkohtaa:
- Mik’ on tuo tuska? Varjoko,
- epäilyn siitos, valheko,
- jot’ aatos heikko johtaa?
- Sit’ tutki sa
- ja pelotta
- lyö rikki, murra kärki sen,
- tuo myrkkyinen,
- ja nouse alta ahdingon.
- Sun voitto on!
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.