Tuskien joet

XXVI [Tuskien joet] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Elontielläsi, sieluni, minuutes iestä

sinä raahasit kaukana veljies tiestä.

Sinä suomukset silmillä hoipersit, sokea,

olit outo, et tuntenut naista, et miestä.

Puro pieni, on turha sun murhettas hokea –

tuhat nää tulikuohuista tuskien jokea

ikävöivää päin levon lempeän merta!

Osa jokaisen on suru suunnaton kokea,

joka polku on kostea kärsimyshiestä,

kedot, tanteret tulvivat veljies verta.

Kivun kirvelevimmän suo itseäs piestä –

ja kun vaivassa veljies liet tasaverta,

suvantoon unohduksenkin nukkunet kerta.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.