Tuutulaulu sydämelleni (Avellan)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuutulaulu sydämelleni.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Nuku, syömeni tuskainen!
Riemut, murhehet unhoita;
Toivot rauhaas älkööt viekö,
Unet älköhöt hoivaas.
Miksi katselet päivään päin?
Mitäs oottelet vieläkin?
Haavoihinko ärtyneisin
Kukan virvottavaisen?
Silmäs sulkeos, kurjainen;
Päivän ruusut jo koittelit;
Unen eedenissä sulle
Lääke-yrtti vaan kasvaa.
Nuku liljasen unta, jon
Syksyn tuulonen taittelee;
Nuku hirven unta, joka
Nuolten iskuhun vaipuu.
Miksi itkisit entuuttas?
Miksi kaipaisit riemujas?
Kerran täytyy kevään kuolla,
Ilon puuttua kerran.
Kevätpäiväs oil sullakin;
Entä, ettei se kestänyt!
Oi, sen leimua äl’ etsi
Talven varjojen kesken.
Muisteletkos sa autuuttas?
Lehto loisteli, lintunen
Lauloi, temppelinä sulla
Kumpu tuoksuva oli.
Siellä muistatko helmasen?
Syömen vastahas kiitävän?
Muistatkos sa suukkosrikkaan
Huulen taintuvat valat?
Silmä silmään kun katseli,
Tunto tuntohon kangasti,
Aika silloin valvoella,
Nyt vaan kietoa unta.
Nuku, syömeni tuskainen!
Riemut, murhehet unhoita;
Toivot rauhaas älkööt viekö,
Unet älköhöt hoivaas.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.