Tuutulaulu sydämelleni (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuutulaulu sydämelleni.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Uinu, syömmeni rauhaton,
    Riemut unhota, murheet maan!
Toiveet ei saa rauhaas sortaa,
    Untas ei unihaamut!
Päivää vieläkö katsellet?
    Minkäs siltä sä varronnet?
Haavoillenko polttaville
    Kukkaa vilvottavaista?
Silmäs luo, sydän kurja, kiin’!
    Päivän ruusuja kyllin näit;
Unten öinen maa vain kasvaa
    Lääkeyrttiä sulle.
Niinkuin lilja sa uinu pois,
    Jonka taitteli syksyn sää;
Niinkuin nuolten alle kauris
    Vertaan vuotaen untuu!
Miksi itkisit entuuttas,
    Muistain, ett’ olit autuas?
Kerran täytyy kevään laata,
    Riemun riutua kerran!
Kevätpäiväsi siekin näit;
    Ainaiseksiko luulit tuon?
Ellös talven varjoist’ etsi
    Armaan leimua enää!
Onnen hetkiä muistellet:
    Lintuin lauluja lehto soi,
Kunnas lempi-templinämme
    Kaunis kukkia tuoksui.
Muistatkos: syli sulki sun?
    Muistatkos: sydän etsi sua?
Muistat: muiskuhuulillamme
    Hiljakseen valat untui?
Silmäs kun näki silmähäin,
    Tunne vastasi tunteesen,
Silloin valvonnan ol’ aika;
    Luokoon nyt uni unheen!
Uinu, syömmeni rauhaton,
    Riemut unhota, murheet maan!
Toiveet ei saa rauhaas sortaa,
    Untas ei unihaamut.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.