Tuvassa
| Tuvassa Kirjoittanut Demjan Bednyi |
| Suomentanut Jalmari Virtanen |
- Vanhat, savustuneet kurkihirret.
- Tupa kitkerälle lemuaa,
- Turkkeja, virsuja ja zipunoita,
- On lakkeja, on liinaa kirjavaa.
- Illansuussa volostista lehden
- Selsovettiin kun posteljooni toi,
- Valoa lisää sihteeri nyt lamppuun,
- Nenänsä silmälasein satuloi.
- Hän lukee sitten harvakseen ja kovaa:
- ”Kuusi ja viisikymment’ illalla
- On kuollut... Mitä?... Hämärtääkö lasit?...
- Sovnarkomin puheenjohtaja...”
- Niin hiljaist’ on kuin kättä olis lyönyt
- Tuvassa elämälle kuolema,
- Ja niinkuin tähkä, jokainen pää painuu.
- On hetken aivan haudan hiljaista.
- – Eeh, voima siis on voiman suuren lyönyt:
- – Ei, rakkaat veljet, totta lie ei tää.
- Ihanko totta IIjitsh olis poissa?
- Kai tyhjää houraa lehtitiedot nää.
- Oi, opettaja, uskoisko nyt tuota?...
- Taruksi elosi on, kuolos’ muuttunut.
- Vaan koska maalaisukotkin noin itkee,
- Lie totta, että Iljitsh meilt’ on poistunut.
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.