Työ ja vapaus
| Työ ja vapaus. Luettu Savonlinnan Työväenyhdistyksen 10-vuotisessa juhlassa 17 p:nä elok. 1897. Kirjoittanut Yrjö Weijola |
- Työn kautta varttuu vapaus,
- Ja kasvaa onni maan.
- Työ ompi onnen perustus,
- Työ padot murtaa vaan.
- Kuin koski vuolas, mahtava
- Käy vapauden vuo,
- Se murtaa esteet matkalla
- Ja oman uuran luo.
- Sä muista, ett’ oot ihminen,
- Et kurja orja maan,
- Sun tiesi käypi taistellen,
- Se ohjaa parempaan,
- Jos tiedät, että vapaus
- Työn hedelmänä on
- Ja tosi onnen perustus
- Työ, toimi moitteeton.
- Et silloin kurja orja lie,
- Kun työtä teet kuin mies,
- Työ onnehen sun kerran vie,
- Ja silja ompi ties.
- Ken orja on? Ken vapaa on?
- Sen nähdä vielä saat,
- Kun kautta ajan aallokon
- Käy aatteet voimakkaat.
- Sen orjaksi mä arvannen,
- Ken työtä ei vaan tee,
- Ken sinun työstäs nauttien
- Sen hedelmät korjailee.
- Ja kerran, kerran nähtähän,
- Ken käypi voittohon! –
- Ken orjan nimen keksi, hän,
- Hän itse orja on.
- Sä Suomen työmies, työtä vaan,
- Työ kyllä palkan saa,
- Työt’ eestä sun ja Suomenmaan,
- Työt’ uurast’, tarmoisaa,
- Sä sulle vankka pohja luo,
- Ja sitten rakenna,
- Ja luoja siunausta suo
- Ja työsi onnea!
- Käs lyö’ös veljen kätehen,
- Ja käyös liittohon,
- Ken yksin astuu kamppaillen,
- Sen matka pitkä on,
- Mut liitossa jos taistellaan,
- Niin taival lyhenee!
- Siis työmies yhdistyen vaan
- Sä työtäs uurast’ tee!
- Työn kautta varttuu vapaus
- Ja kasvaa onni maan.
- Työ ompi onnen perustus,
- Työ padot murtaa vaan.
- Kuin koski vuolas, mahtava
- Käy vapauden vuo,
- Se murtaa esteet matkalta
- Ja oman uran luo.
Lähde: Työmies 28.8.1897.