Työhön!
| Työhön! Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- – »Jos talven kestäis
- kevääseen,
- ja kevät koittais
- aikaiseen
- ja mulle tointa,
- työtä tois,
- ett’ elatusta
- saada vois,
- kun leipää vailla
- vaimo on
- ja lapsi-liuta
- alaston
- ja minä itse!» –
- huokas mies,
- ja kalvas katse
- tuskaa ties.
- Näin eessä talven
- aattelee
- niin moni mies ja
- vapisee;
- ja moni äiti
- onneton
- ja lapsijoukko
- turvaton
- nyt leivätönnä,
- nälissään
- on alla talven
- inhasään.
- Voi miksi osat
- päällä maan
- niin kumman lailla
- jaetaan:
- Yks ylivoimin
- ahertaa
- ja leivän tuskin
- siitä saa;
- mut toinen täällä
- nauttii vaan,
- tee kunnon työt’ ei
- ollenkaan
- ja leipää hällä
- liiaks on;
- ja kolmas aivan
- osaton
- on työstä sekä
- leivästä
- ja tällä täällä
- karsinta
- on ainoana
- osana
- ja toivehena
- kuolema.
- Oi siskot, veikot
- yhtykää
- ja yhteisvoimin
- ryhtykää
- suurtyöhön: nälkää
- poistamaan;
- näin muita, teitä
- auttamaan!
- Te esimerkki
- näyttäkää
- ja teossanne
- täyttäkää
- te tekojenne
- perustus
- ja edellytys:
- oikeus!
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.