Työlakko
| Työlakko. Kirjoittanut Eero Alpi |
- Te herrainne puolehen käännyitte,
- Kun puutteiden kourihin näännyitte,
- Lisäpenniä palkkaanne pyysitte pientä,
- Kun särvint’ ei ollut, ei laihinta lientä.
- Vaan herranne herkkuja söivät vain,
- Herkkuisinta herkuilla suurustain.
- Te itkitte.
- Ei armoa, oikeutta te haitte,
- Ivanaurua vastahan vainen saitte.
- Te kerroitte kylmistä kellareista,
- Ja naistenne rinnoista riutuneista,
- Te kuljitte jouten katuja pitkin,
- Ja lapsenne leipää ja maitoa itki.
- He nauroivat.
- Te raivossa nousitte vastahan niitä,
- Ja parkua palkaksi saitte vain siitä;
- Te heityitte polville herrainne eteen,
- Ja poskenne peittyivät kyynelveteen.
- Se turhaa. Te etsitte lekkereitä
- Ja joitte, ja lapsenne pelkäsi teitä.
- Synkkää se.
- Ja kansakin katsoi ja johtoja veti:
- Jos rahaa ne sais, sen joisivat heti!
- Oli kuin olis’ Herrakin hyljännyt teidät
- Ja ottanut hoiviinsa yksin heidät.
- Te huusitte heille ja huusitte Hälle,
- Vaan vaivuitte yhäti syvemmälle.
- Ei apua.
- Työmiehiä uusia töihinne vaihtui,
- Ja siinä toivonne viimekin haihtui.
- Nyt naisenne kalpes, ja lapsia kuoli,
- Ol’ ainunna leipänä teillä vain huoli.
- Vaan herrainne rikkaus kasvoi kai,
- Kun helvetti uusia uhreja sai
- Teistä – ja heistä.
Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.