Siirry sisältöön

Työmiehen kirje Ameriikasta

Wikiaineistosta
Työmiehen kirje Ameriikasta

Kirjoittanut Konstant Ylenius


Työmiehen kirje Ameriikasta.

West Quiney, Mass. 183/397.

Kultamaaksihan tätä Ameriikkaa sanotaan, vaan ainakaan tätä nykyä ei se sitä nimeä ansaitse. Täällä nimittäin vallitsee nykyään huono aika, jota on kestänyt jo neljä vuotta. Tällä ajalla on työkansa monin paikoin saanut ainoastaan sen verran, että on saanut ruokansa maksetuksi eikä aina edes sitäkään, vaan on monesti täytynyt edellepäin syödä, onpa vielä niinkin, että moniaiden on pitänyt kerjäämällä itsensä elättää. Sitä ei tosin ole tarvinnut suomalaisten keskuudessa tällä paikalla, vaan muualla, varsingin kaupungeissa.

Mutta jollei kerjuu ole hauskaa missäänkään, niin täällä Ameriikassa se on vieläkin surkeampaa kuin muualla. On Suomessa se toki hyvä, että kerjäläinen päästetään sisälle talvipakkasesta lämmittelemaan, ja jos hänen on nälkä, niin hänelle annetaan ruokaa sairauden sattuessa annetaan hoitoakin. Mutta toisin täällä. Viheliäisissä ryysyissään kylmässä väristen saa kerjäläinen kulkea kolkutellen ovelta ovelle. Jos on aterian aika, niin saattaa se armo tulla osaksi että saa ruokaa, muutoin saa kulkea mitään saamatta paikasta paikkaan. Mutta sisälle ei päästetä, vaan saa tämmöinen kiertäjä syödä saadut armopalat ulkona. Rikkaat eivät täällä tavallisesti anna mitään, vaan ovensa sulkien sanovat ettei heillä ole halua nähdä sen näköisiä olentoja. Kaikkein pahinta on se, ettei anneta edes yösijaa ihmisten luona, vaan on yö vietettävä metsässä — jos ei tarkene, saa luvan paleltua. Kesällä kerjääminenkin kyllä käy laatuun, täällä kun on niin kuuma ettei juuri iltayöstä huoneissa saakaan unta, mutta talvi, jolloin kerjäläisiä on runsaammin, on kerrassaan surkea.

Huonot ja ikävät täällä todella ovat olleet viimeiset vuodet. Nyt kuitenkin, kun uusi presidentti astui ohjaksiin, toi votaan aikojen parantuvan. — Vaan monta toivetta on ennenkin hukkaan mennyt.

Tässä kaupungissa on päätyönä kivityö. Kivitöissä täällä on useita tuhansia miehiä. Yksi osa louhii kalliosta irti kiviä. Lujassa ne ovat; mutta Ameriikassa irrotetaan kiviä höyryn voimalla ja kyllä ne silloin heltiävät. Antaakseni jonkunlaisen käsityksen tämän puolen kivitöistä mainittakoon vain, että aukko, josta niitä otetaan, on 200 jalkaa syvä ja useita satoja jalkoja leveä. Työ on hyvin vaarallista. Usein sattuu että mies putoaa aukon (Färin) partaalta alas ja seuraus luonnollisesti on, että alhaalla tavataan vain musertunut hiha- ja luukasa. Usein sattuu myös, että kivi putoaa alas, ja hengen se sekin aina vaatii. Ampuessa myös useita loukkautuu ja kuolee. Ne siis, jotka louhivat kiviä kalliosta irti, ovat aina vaaran alaisia. Toisilla on työ vaarattomampaa, nim. niillä, jotka näistä kivistä valmistavat uljaita hautapatsaita y. m., jossa työssä tämän kirjoittajakin on. Kolmas osa tekee „peeniä”, s. o. tiikiven kaltaisia isompia ja pienempiä katukiviä.

Tällä lailla me täällä leipämme ansaitsemme. Kiven sisältä se on dollari haettava ja lujassa usein siellä on.

Niillä työmiehistä, joilla täällä on vakinainen työ ja joiden ei tarvitse muuttaa, on elämä koko mukiinmenevää. Työ on täällä yleensä helpompaa kuin Suomessa ja työaika lyhyempi, ainoastaan 9 tuntia, jopa toisin paikoin vain 8 tuntia.

Suomalaisia tällä paikkakunnalla on noin 3—400 hengen paikkeilla. Seurakuntia on kaksi, jotka kumpikin koettavat kilvan juosta toistensa edelle — toivottava olisi että niiden juoksu päättyisi tai vaan rantaan. Raittiusseuroja on myöskin kaksi: S. K. R. V. seura ja paikallisseura. Uutterasti ne tekevät työä juoppouden vastustamiseksi; vaan antaakin se työtä, hyvään varteen kun on juoppous täällä päässyt.

Kun huomasin, etti tämä lehti leviää myös kotipaikalleni Pornesiin, pyydän täten lähettää kaikille ystäville sydämelliset tervehdykset, varsinkin vanhemmilleni. Toivoen Uudenmaan uusille virkeille riennoille kaikkea menestystä piirrän

Konstant Ylenius.

Lähde: Konstant Ylenius: Työmiehen kirje Ameriikasta. Uusimaa, 12.03.1897, nro 20, s. 3. Kansalliskirjasto.