Työmiehen lohdutus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Työmiehen lohdutus.

Kirjoittanut Johan Olof Wallin


Mua peljätä ei nälänhätä,
Ei murhe muuta muotoain;
Kun näen linnun, tiedän siitä:
Hän laulaa lohdutuksenain,
Ehk’ei hän kylvä eikä niitä,
Hän todisteena on vaan siitä
Ett’ Jumala on turvanain.
Mä tiedän myös kuin kukka saarnaa,
Tuo hento, heikko, kieletön:
Ei vertaistansa ole varmaa
Korunsa, pu’un, värien.
Vaikkei hän kudo eikä kehrää
On puku kaunis sekä vehree –
Sen Luoja laati semmoisen.
Mun mill’ sus pitäis’ päivitellä
Kuin ilo villi ohi ois’,
Jos rangaistuksen lähetellä
Minulle Herra haluais’.
Oi! Hän lempii ketä rankoo –
Ja ken tyytyy Hänen tahtoon
On kuripelko kohta pois.
Tapahtukoon tahto Herran –
Mä uskon oppiin Jesuksen:
Mä kallein olen monen verran
Kuin kukka, lintu Herrallen.
Jos koetuksen mulle saattaa
Hän myöskin voiman siihen antaa
Ja avun kohta tuottaen.
Nyt uutterasti työhön, toimeen
Mä innoin tahdon tarttua!
Uskon, minkä tarvin, saankin
Niin vaivaa kuin myös lepoa!
Ylhäältä saan ma siunauksen,
Ja työ taas tuottaa korvauksen
Ain’ ahkeruuden lahjana.


Lähde: Ilmarinen 07.05.1887.