Työmiehen lohdutus

Työmiehen lohdutus. Kirjoittanut Johan Olof Wallin

Mua peljätä ei nälänhätä,

Ei murhe muuta muotoain;

Kun näen linnun, tiedän siitä:

Hän laulaa lohdutuksenain,

Ehk’ei hän kylvä eikä niitä,

Hän todisteena on vaan siitä

Ett’ Jumala on turvanain.

Mä tiedän myös kuin kukka saarnaa,

Tuo hento, heikko, kieletön:

Ei vertaistansa ole varmaa

Korunsa, pu’un, värien.

Vaikkei hän kudo eikä kehrää

On puku kaunis sekä vehree –

Sen Luoja laati semmoisen.

Mun mill’ sus pitäis’ päivitellä

Kuin ilo villi ohi ois’,

Jos rangaistuksen lähetellä

Minulle Herra haluais’.

Oi! Hän lempii ketä rankoo –

Ja ken tyytyy Hänen tahtoon

On kuripelko kohta pois.

Tapahtukoon tahto Herran –

Mä uskon oppiin Jesuksen:

Mä kallein olen monen verran

Kuin kukka, lintu Herrallen.

Jos koetuksen mulle saattaa

Hän myöskin voiman siihen antaa

Ja avun kohta tuottaen.

Nyt uutterasti työhön, toimeen

Mä innoin tahdon tarttua!

Uskon, minkä tarvin, saankin

Niin vaivaa kuin myös lepoa!

Ylhäältä saan ma siunauksen,

Ja työ taas tuottaa korvauksen

Ain’ ahkeruuden lahjana.

Lähde: Ilmarinen 07.05.1887.