Työmiehille (Pärssinen)

Työmiehille. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Pää pystyssä

ja katsehessa raudan kestävyys

se miehen käytöstä.

Ja yksi vaan,

jonk’ eessä kunniata tehtäköön

se suur’ on ihmisyys.

Pois kullan kumarrus,

pois nuoleminen sortajaimme jalkain

ja tästä aikain

vain tasa-arvo olkoon vaatimus.

Pää pystyssä

ei röyhkeästi, mutta arvokkaasti

ja suorin kielin käyköön haasti.

Pois sanat verhotut

ja imartelut hunajaiset,

työmiesten huulille ne eivät kelpaa.

Pää pystyhyn

myös silloinkin kun toiset taipuu.

Työkansa paljaaks riistetty

sä uhri järjestelmän julman

sä tiedä kautta vankilain

ja kidutusten totuus voittaa,

ei liehakoitsijain se jälkiä

oo koskaan kulkenut.

Pää pystyssä,

et oikeutta pyytämällä saa

sen saamiseen on toiset keinot.

Työkansa Suomenmaan

sä lausuntosi laske vaakaan,

kun kaikki verhottu on myrskypilviin,

ja kasvaa sekasorto, mielivalta,

jonk’ eessä ryömiminen tavaks’ tulee.

Pää pystyhyn

jok’ ainoalla, jota ryysyt verhoo,

ja jolta koti autioks’ on lyöty.

Jo koittaa täytyvi

sen tilipäivän, joka sortajalta

lyö murskaks istuimen ja sijaan nostaa

lait uudet, pyhän kansanvallan

tuon ainoon oikeuden tukipylvään.

Työkansa Suomenmaan

vuossatain kahlehet sä ratko, katko

ja voittos voita.

Yks’ vain sun töittes olkoon mitta, määrä:

suur ihmisyys.

Viipuri, 1902.

Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.