Työn laulu
| Työn laulu Kirjoittanut Mikael Rutanen |
- Joka suunnalla Neuvosto-Karjalan,
- maan, sorrannasta vapahan,
- soi uusi laulu. Sävel sen
- on selvä, puhdassointuinen.
- Karun korven peittoon painuu mies
- saha, kirves käissä. Rinnan lies
- työinnosta lämmin, raikas on,
- kun ryhtyy puitten kaatohon.
- Savu nousee piipuista tehtaiden,
- jyly, jyske käy työpajojen.
- Teräsmoukari nousee, laskee, lyö,
- väen köyhän onnea laulaa työ.
- Sen sävel soi vuorilla, laaksoissa,
- sen sävel soi soilla ja pelloilla.
- Missä tyynet on tai läikkyvät veet,
- soi laulun mahtavat säveleet.
- Ryskää, jyskää
- kankailla Karjalan.
- Sihisevät sahat,
- iskevät kirveet.
- Kaatuvat jymisten
- solakat männyt;
- luisuvat järvien,
- jokien uomaa
- Karjalan sahojen
- sirkkeliteriin,
- laudoiksi, lankuiksi
- leikattavaksi.
- Onneksi Karjalan
- työn tasavallan.
- Kohua, tohua
- pelloilla, soilla,
- järvillä, vuorilla.
- Iskevät, iskevät
- vasarat naulaan.
- Veistävät parruja
- terävät kirveet.
- Kaupungeita
- ja tehtaita nousee.
- – Kiire, kiire,
- kuumeinen kiire,
- vinkuvat pyörillä
- kiitävät hihnat.
- – Kiire, kiire,
- toistavat rattaat
- tehdaspajojen
- jymyssä, jylyssä.
- – Nousevi Karjalan
- köyhien onni
- sosialismia luovasta työstä.
1931
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.