Työn sana

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Työn sana

Kirjoittanut Eino Leino


Työ! Nyt moiti moukarilla
maailmaa, miss’ aatoksilla
ole ei nyt enää alaa,
jonka joka nurkka palaa.
Enin moiti maata pientä,
surullista Suomennientä,
kansaa, jonk’ ei sielu suurru,
jossa jumaluus ei juurru.
Pimeyteensä vaipukohon!
Jäähän, hallaan haipukohon!
Maa ei sydänten, ei aivoin –
vei sen raakuus veijesraivoin.
Työ! Nyt valka ukkosvaajoin,
mitä muinen lauluin laajoin,
syytä aikakautta sutten
hurmehesen hurmaunutten.
Työ näin vastaa: »Vaikka kyisen
kynnän pellon kylmän, hyisen,
vaan en heimon hengettyyttä,
joka pelkää – ihmisyyttä.
Kyllä isken aattein aavoin,
ajan uuden uskonkaavoin,
mut on usko, aatos turha,
missä liikkuu yö ja murha;
missä myrkkyänsä valaa
veljesvaino julki, salaa,
vaanii kosto kynnyksellä,
milloinkaan ei mieli hellä.»
Työ! Et raasta etkä riistä,
kipinää et muiden kiistä,
mutta rakkaudella tehden
käännät ajankirjan lehden.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.