Työn urhoille

Työn urhoille. Kirjoittanut Ada Negri

Suom. Hilja Pärssinen.

Teit’ urhot muistan, jotka lapiolla

uhmaatte tulta syöksyävää vastaan

ja saatte piinaa vain ja leipäpalan,

kannikan kurjan.

Te urhot kaivoksien syvyyksissä,

jotk’ kuokkaa heilutatte kourin laihoin

ja halki sysimustain käytävien

raahaatte kuormaa.

Käy outo suhina ja ryske, rymy

kohoopi onkaloiden holvikupuun.

Maa vapisee, ja synkkä sumu täyttää

käytävät kolkot.

Vaan halki vuoren poven rikkinäisen

vaeltaa höyry raivaellen tietään.

Se aukosta käy aurinkoista kohti

voittaisin mielin.

– – – –

Teit’ urhot muistan, jotka sankarmielin

aatteille sijaa raivasitte kilvan,

te marttyyrit, jotk’ ajan taistotorvet

soimahan saitte!

Ja tutkijoita muistan, yksin käy he.

Ei kukaan tunne heidän tuskiansa.

Mä heille, yksin seisoville, huudan:

sankarit ootte.

Teit’ tervehdän, te rautarinta urhot

järeät, jäntereiset olennolta,

te joiden työstä yhä liikkuu elon

jättiläisratas,

Teill’ asuu ylpeyttä suonissanne,

työn ylpeyttä, jok’ ei surmaa säiky.

Niin – teitä jalot aatteen, kuokan urhot

tervehtää mielin.

– – – –

Käy ohitseni synkät, kalpeet varjot,

nuo neidot, naiset, onnetonten parvi,

jotk’ kuihtuneet on tehtahitten tomuun

uhrina riiston.

Väsyneet lapset, otsin näivettynein,

ruhjotuin jäsenin ja sairain ilmein,

nuo nuoret raatajat, joill’ ohimoillaan

on kalman hehku.

– – – –

Mä kuulen kaukaa äänten humun, melskeen

vasaran, kirveen, taltan iskennästä

ja nostan ääneni ja halki ilman

näin julkihuudan:

työn joukko, ihmisperhe rikkilyöty,

sun eteenpäin ties aina kulkekohon!

taistele, voita, voimas yhteen kerää,

luo yhteisonni.

Työn urhot ylös! Kas jo päämme päällä

kohoaa vastaisuuden aurinko ja

jäähyväissäteet ajan kuolevaisen

kulmille heittää.

Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.