Työn urhoille

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Työn urhoille.

Kirjoittanut Ada Negri
Suom. Hilja Pärssinen.


Teit’ urhot muistan, jotka lapiolla
uhmaatte tulta syöksyävää vastaan
ja saatte piinaa vain ja leipäpalan,
kannikan kurjan.
Te urhot kaivoksien syvyyksissä,
jotk’ kuokkaa heilutatte kourin laihoin
ja halki sysimustain käytävien
raahaatte kuormaa.
Käy outo suhina ja ryske, rymy
kohoopi onkaloiden holvikupuun.
Maa vapisee, ja synkkä sumu täyttää
käytävät kolkot.
Vaan halki vuoren poven rikkinäisen
vaeltaa höyry raivaellen tietään.
Se aukosta käy aurinkoista kohti
voittaisin mielin.
– – – –
Teit’ urhot muistan, jotka sankarmielin
aatteille sijaa raivasitte kilvan,
te marttyyrit, jotk’ ajan taistotorvet
soimahan saitte!
Ja tutkijoita muistan, yksin käy he.
Ei kukaan tunne heidän tuskiansa.
Mä heille, yksin seisoville, huudan:
sankarit ootte.
Teit’ tervehdän, te rautarinta urhot
järeät, jäntereiset olennolta,
te joiden työstä yhä liikkuu elon
jättiläisratas,
Teill’ asuu ylpeyttä suonissanne,
työn ylpeyttä, jok’ ei surmaa säiky.
Niin – teitä jalot aatteen, kuokan urhot
tervehtää mielin.
– – – –
Käy ohitseni synkät, kalpeet varjot,
nuo neidot, naiset, onnetonten parvi,
jotk’ kuihtuneet on tehtahitten tomuun
uhrina riiston.
Väsyneet lapset, otsin näivettynein,
ruhjotuin jäsenin ja sairain ilmein,
nuo nuoret raatajat, joill’ ohimoillaan
on kalman hehku.
– – – –
Mä kuulen kaukaa äänten humun, melskeen
vasaran, kirveen, taltan iskennästä
ja nostan ääneni ja halki ilman
näin julkihuudan:
työn joukko, ihmisperhe rikkilyöty,
sun eteenpäin ties aina kulkekohon!
taistele, voita, voimas yhteen kerää,
luo yhteisonni.
Työn urhot ylös! Kas jo päämme päällä
kohoaa vastaisuuden aurinko ja
jäähyväissäteet ajan kuolevaisen
kulmille heittää.


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.