Työtön

Työtön Kirjoittanut Kaarlo Hammar

Hän katua kiertävi ees ja taas

kuin eksynyt ilman määrää.

Hän yksin on toimeton, joutilas,

muut kaikki kun puuhaa ja häärää.

Työpaikalta toiseen hän taivaltaa,

sama aina on vastaus: työtä ei saa.

On ryysyissä lapset, ja kylmä on sää,

ja vaimo on sairas ja heikko.

Suden vaanivan lailla piirittää

nälän kalpea, kauhea peikko.

Ei puodista velaksi ruokaa saa –

kuka köyhälle luottoa uskaltaa!

Papin palkaksi röyhkeä ryöstömies

rahat kiskoi viimeiseen lanttiin.

On kylmä ja autio kotilies,

kalut kaikki on kannettu panttiin.

Ei sänkyä poloisten maata, ei,

sen isäntä vuokran maksuksi vei.

Mies kulkee ja kulkee ja kulkee vaan,

on kuume, mut pakkanen jäätää.

Ei kotona ruokaa, ei puitakaan,

ja isäntä uhkaa häätää.

Jos jaksaisi jouluun – mut talvi se on

niin pitkä ja kolkko ja armoton.

Kuin haamu hän hoippuen taivaltaa

ja tallaa talvista lunta.

Sana kankea rinnasta esiin saa:

”Oi onneton yhteiskunta!”

Lie kirous ollut, mi kuoli pois.

Kuka köyhän tuskia kuulla vois.

Sinä iltana hukkaan vuoteltiin,

isä tullut ei kotiin yöksi.

Hän muisteli vaimoa, lapsia – niin

epätoivoon se kurjan syöksi.

Ja aamulla uutinen kauhea ties:

naru kaulasta metsästä löydettiin mies...

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.