Työveikoille kotimaahan

Työveikoille kotimaahan.

Työveikoille kotimaahan. Kirjoittanut anonyymi

Oi armas kaunis kotimaa,

Ja orja veikot sen!

Oi kuinka kauvan sorrantaa,

Siell’ veikot armaat nähdä saa,

Ja alla herrain ikehen,

Kärsivät nääntyen.

Oot mies sä työn ja toiminnan,

Et vähää valita.

Sä kärsit tuskan suurimman,

Ja elon osan kurjimman:

Vaan sittenkin he sinua,

Tahtovat vallita.

Myös mursit korpeen peltomaan,

Miss’ halla piileili,

Loit elos kalliin kasvamaan,

Ja kotimaatas kukkimaan,

Niin – niinkun sulle muinoisin

Runotar haaveili.

Mut vaikka rantas rauhaiset,

Sun kätes raivasi.

Ja tahtos lujat rautaiset,

Valmisti henkes viljehet,

Niin sittenkin he riistäisi,

Sun työsi, vaivasi.

Oot mies sä maan vaik halvin, sen,

Vaan luontees moitteeton;

Mi luopi hengen viljellen,

Ja poistaa orjuus ikehen,

Niin että maasi kerran on,

Vapaa ja murheton.

Janne H–la.

Lähde: Työmies 1.4.1901.