Tyhmää viisaampi tyttö

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyhmää viisaampi tyttö

Kirjoittanut Erik Bisi


Kerran keksi tyttö keinon,
Aivan auttavan osasi,
Kun ei naitu naima-vuonna,
Katsottuna, korjattuna,
Ilman kauneutta kosittu,
Tavaratta tahdottuna.
Olikin kasvoilta katala,
Ruma koko runnakolta,
Tyhmä, taidotoin tavoilta,
Käsi-töiltäänkin typerä,
Mutta leuvoilta leviä,
Suunnattoman suuri suulta,
Kovin kuulu kulkultansa.
Siksi ne pojat poloiset
Hänen hylkynä pitivät,
Hyvän hetken heittiönä;
Vaan hän keksi kelpo keinon,
Pani vallalleen valehen,
Ison juorun juoksemahan:
Sanoi saaneensa rahoja,
Hopehia helkkavia
Aivan paljon aartehesta.
Niitä aikoi auskarilla
Mitata milloin hyvänsä
Kapalla ja kahmalolla;
Lanttia lapion kanssa
Aikoi viskoa velaksi,
Jos on oivaa ottajata
Näitten raskasten rahojen.
Alkoipa tiedustaa tiloja,
Maita ostella isoja;
Tästäkös pojille potku,
Kiirut kihlomaan tytärtä!
Mutta naaman nähtyänsä
Moni paikalla peräysi
Mokoman tytön tyköä.
Viimein tyttö keinollansa
Pojan petti pauloihinsa,
Älyttömän ansoihinsa,
Joka uskoi aartehia
Löytäneen tytön typerän.
Sai vain palkaksi polonen
Ristin ilkeän ikuisen,
Akan mailla mainittavan,
Ehkä harvoin tarvittavan.
Ennen nyt olisi akatta
Tämä miesi missä hyvänsä,
Jos vaan pääsisi pahasta,
Erillehen ilkiästä;
Vaan ei kauppa koiran kauppa,
Ei hevoisen kauppakana.

E[rik]. B[isi].


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 16.1.1858.