Tyhmää viisaampi tyttö
| Tyhmää viisaampi tyttö Kirjoittanut Erik Bisi |
- Kerran keksi tyttö keinon,
- Aivan auttavan osasi,
- Kun ei naitu naima-vuonna,
- Katsottuna, korjattuna,
- Ilman kauneutta kosittu,
- Tavaratta tahdottuna.
- Olikin kasvoilta katala,
- Ruma koko runnakolta,
- Tyhmä, taidotoin tavoilta,
- Käsi-töiltäänkin typerä,
- Mutta leuvoilta leviä,
- Suunnattoman suuri suulta,
- Kovin kuulu kulkultansa.
- Siksi ne pojat poloiset
- Hänen hylkynä pitivät,
- Hyvän hetken heittiönä;
- Vaan hän keksi kelpo keinon,
- Pani vallalleen valehen,
- Ison juorun juoksemahan:
- Sanoi saaneensa rahoja,
- Hopehia helkkavia
- Aivan paljon aartehesta.
- Niitä aikoi auskarilla
- Mitata milloin hyvänsä
- Kapalla ja kahmalolla;
- Lanttia lapion kanssa
- Aikoi viskoa velaksi,
- Jos on oivaa ottajata
- Näitten raskasten rahojen.
- Alkoipa tiedustaa tiloja,
- Maita ostella isoja;
- Tästäkös pojille potku,
- Kiirut kihlomaan tytärtä!
- Mutta naaman nähtyänsä
- Moni paikalla peräysi
- Mokoman tytön tyköä.
- Viimein tyttö keinollansa
- Pojan petti pauloihinsa,
- Älyttömän ansoihinsa,
- Joka uskoi aartehia
- Löytäneen tytön typerän.
- Sai vain palkaksi polonen
- Ristin ilkeän ikuisen,
- Akan mailla mainittavan,
- Ehkä harvoin tarvittavan.
- Ennen nyt olisi akatta
- Tämä miesi missä hyvänsä,
- Jos vaan pääsisi pahasta,
- Erillehen ilkiästä;
- Vaan ei kauppa koiran kauppa,
- Ei hevoisen kauppakana.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 16.1.1858.