Tytölleni (Raita)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tytölleni

Kirjoittanut Toivo Raita


Keväisten lumojen kantelon kieliä
koskea kurja jos voisin,
ruusuista, riemuista,
         lemmestä, onnesta
muillekin lauluja loisin.
Syksyn on kaihoinen kantelo mulla,
suruja soipi sen kieli,
haaveita,
      houreita,
          turhia
             toiveita,
murheista murtunut mieli.
Värjyivät koiviston keltaiset lehvät,
kukkia kuolema kitki,
tunteista
       tummista,
          surujen
               summista
kulkijan kantelo itki.
Huokaili rannalla korkea honka,
hurjana kohisi koski.
Sävelet kierivät,
        kyynelet vierivät,
kastui kalpea poski.
Soittele soitin nyt suruisin virtesi,
vilkkaimmin jouseni juokse,
lintuna ennätä,
        lauluni lennätä
vaalean tyttöni luokse.

1928


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.