Tytölleni (Raita)

Tytölleni Kirjoittanut Toivo Raita

Keväisten lumojen kantelon kieliä

koskea kurja jos voisin,

ruusuista, riemuista,

         lemmestä, onnesta

muillekin lauluja loisin.

Syksyn on kaihoinen kantelo mulla,

suruja soipi sen kieli,

haaveita,

      houreita,

          turhia

             toiveita,

murheista murtunut mieli.

Värjyivät koiviston keltaiset lehvät,

kukkia kuolema kitki,

tunteista

       tummista,

          surujen

               summista

kulkijan kantelo itki.

Huokaili rannalla korkea honka,

hurjana kohisi koski.

Sävelet kierivät,

        kyynelet vierivät,

kastui kalpea poski.

Soittele soitin nyt suruisin virtesi,

vilkkaimmin jouseni juokse,

lintuna ennätä,

        lauluni lennätä

vaalean tyttöni luokse.

1928

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.