Tytön kiehkura

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tytön kiehkura.

Kirjoittanut Minna Krohn


Sitoo seppelettä impi,
Siihen kiertäin laakson liljat,
Nurmen ruusut kaunihisti
Yhdistäen sitoelmaan.
Varsin sievään ruusut taipuu
Liljain vieress’ ollaksensa,
Suloisesti levitellen
Kumpaisetkin tuoksuansa.
Tuli poika tytön luokse
Kyselevi neitoselta:
«Mikä aatos onpi siinä,
Mikä johti päätöksesi,
Ettäs olet laakson liljat
Ynnä nurmen sorjat ruusut
Seppeleeksi sommitellut?»
Vastaten nyt tyttö lausuu:
«Pelko Jumalan on liljat,
Ruusut ovat rakkautta
Kallihisen isänmaahan.
Niissä onpi esinettä
Hartauden, toimen mulle
Koko elin-ajakseni,
Vielä hautaan vaipuessa.»


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.