Tytön kiehkura

Tytön kiehkura. Kirjoittanut Minna Krohn

Sitoo seppelettä impi,

Siihen kiertäin laakson liljat,

Nurmen ruusut kaunihisti

Yhdistäen sitoelmaan.

Varsin sievään ruusut taipuu

Liljain vieress’ ollaksensa,

Suloisesti levitellen

Kumpaisetkin tuoksuansa.

Tuli poika tytön luokse

Kyselevi neitoselta:

«Mikä aatos onpi siinä,

Mikä johti päätöksesi,

Ettäs olet laakson liljat

Ynnä nurmen sorjat ruusut

Seppeleeksi sommitellut?»

Vastaten nyt tyttö lausuu:

«Pelko Jumalan on liljat,

Ruusut ovat rakkautta

Kallihisen isänmaahan.

Niissä onpi esinettä

Hartauden, toimen mulle

Koko elin-ajakseni,

Vielä hautaan vaipuessa.»

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.