Tyttäriemme kasvatus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyttäriemme kasvatus.
Jyväskylästä.
Kirjoittanut Minna Canth
Kirjoitus on ilmestynyt ilman tekijän nimeä, mutta sitä pidetään Minna Canthin kirjoittamana.


Ilon ja kiitollisuuden tunteet nousevat sydämihimme nähdessämme miten pontevasti valtio on pannut kaikki voimansa liikkeelle saadakseen monenkaltaisia ja kunnollisia oppilaitoksia ihmiskunnan toisen sukupuolen eduksi. Tyydytettyinä poikiemme puolesta käännymme siis katsomaan, mitä tyttäriemme suhteen tässä asiassa on tehty. Missä löydämme oppilaitoksia, jotka kasvaville tyttärillemme antavat tarkoituksen mukaiset tiedot, jotka nuorien elämää niin ohjaavat, että he tulevaisuudessa jalolla hengen voimalla, ymmärryksellä ja taidolla voivat tärkeitä velvollisuuksiansa täyttää? Turhan etsimisen perästä täytyy meidän viimeinkin myöntää: eipä niitä löydykään, ei koko Suomen suuriruhtinakunnassa! Onko sinulla varoja, niin lähetä tyttäresi Schweiziin, ell’ei; niin täytyy sinun sydämen murheella jättää hänet sangen pintapuolisen kasvatuksen nojassa maailman aaltojen ajeltavaksi.

Ennen meidän aikoja tosin vieläki vähemmin kehitettiin vaimon ymmärrystä. Oppiko hän selvään sisältä lukua, katekismonsa ulkoa ja hiukan kynää käyttämään, – siinäpä hänelle jo tieteitä kylläksi! Sen sijaan pitivät yhteiskunnan tavat nuoren tyttären siveellisessä katsannossa aivan kovissa kourissa ja perhe-elämän keskuudessa totutettiin hän jumalisuuteen ja ahkeraan työhön. Vaatimukset olivat kasvatuksen mukaiset; oliko vaimo toimelias emäntä, oiva puuron keittäjä ja käsitöille sukkela sormistaan, – silloinpa hän jo oli täysin tarkoitukseensa soveltuva. Ehkä vaimolta näinmuodoin puuttui korkeampata hengen valistusta, pysyi hän kuitenki nöyränä, siveänä ja ahkerana yksinkertaisissa tavoissansa ja kykeni edes käytännölliset velvollisuutensa kunnollisesti täyttämään. Perheelämä säilyi puhtaana, maailman viettelyksiä vastusti totinen jumalisuus, tarkka siveys ja ahkera työnteko.

Mutta maailma edistyy ja vaatimukset enentyvät. Nykyaikaan jo vaimonki henki isoo ja janoo laveampia tietoja, hän tahtoo pudistella orjan kahleet päällään ja vaatii, myös hänki, hengellistä kehittymistä. Yhteiskunta jo ymmärtää nämä vaatimukset kohtuullisiksi; se on jo hiukan hellittänyt kovia kouriansa, antanut vaimolle enemmän vapautta ja suonut pisareita tieteiden lähteestä langeta hänenki osakseen. Onnettomuudeksi tämä herätys tapahtui aikana, jolloin hieno, mutta ulkokultainen parisilainen sivistys hallitsi maailmaa. Tyttökoulumme luonnollisesti muodostettiin tähän malliin, jopa rupesivat koditki samaa kasvatusta harrastamaan. Jos puu itsessään oli lahonnutta, siitä ei suurin huolittu, kun vaan pinta oli ihanilla värillä kaunistettu.

Koulussa ovat vieraat kielet olleet pääasiana, kun sitä vastaan aineet semmoiset kuin uskonto, luonnontieteet, suuretiede, historia j. n. e., ovat verrattomasti suurella leväperäisyydellä ja ainoastaan keveällä pintapuolisuudella opetetut. Anatomia ja kasvatustiede, jotka kuitenkin vaimolle olisivat ylen tärkeät, ovat tykkenään jääneet opetuksesta pois. Mikä hyöty useimmilla tyttökoulun oppilailla vieraitten kielien puhumisesta toden perään on, emme voi ymmärtää; sen vaan tiedämme, että elämässä he sangen harvoin tulevat käyttämään tätä oppiansa. Ajatellessa sitä summatonta aikaa, jonka vieraat kielet ottavat koulussa ja niitä monia tärkeitä aineita jotka niiden tähden saavat takapajulla seisoa, niin tosin sydämestään halajaa jo perinpohjaista muutosta tyttökoulujen järestyksessä.

Kodissa taas äiti uhraavalla kärsivällisyydellä hoitaa kaikki taloudelliset toimet sillä aikaa, kun tyttäret romaani eli muotilehti kädessä huvittavat itsiänsä salongissa turhamaisia lörpötyksillä ja tyhjillä juorupuheilla. Sanalla sanoen: tyttärien kasvatus sekä kodissa että koulussa tarkoittaa nykyaikaan pääasiallisesti loistavata salonkiviisautta ja keveätä seuraelämän-tapaa. Josko juuri tuon ihanan kuoren alla pahuuden juuret löytävätki itselleen sopivan maanlaadun, sitä ei ole lukuun otettukaan.

Mitkä hedelmät tämä pintapuolisuus tuotti Ranskan kansalle, jätämme sikseen; sen vaan tiedämme, että köyhän Suomen tyttärelle ei se lainkaan sovellu. Hänen tulee valmistua toimeliaaksi emännäksi, joka nerolla ja ahkeruudella hoitaa talouttansa ja järestää sen sopivalle kannalle, joka tyyneellä malttavuudella ohjaa palvelusväen työt ja toimet ja tasaisella lempeydellä kohtelee heitä. Hänen tulee valmistua vaimoksi, joka selkeällä ymmärryksellään voi kohota miehensä rinnalle, joka sydämensä puhtauden ja tuntonsa jalouden tähden häneltä arvossa pidetään. Hänen tulee vielä valmistua äidiksi, joka ei ainoastaan kärsivällisyydellä ja taidolla hoitaa lapsiansa, vaan myöski tarkkuudella ja huolella vaarin ottaa heidän kasvatustansa ja kylvää nuorten sydämiin kaikkien hyvien avujen siemenet. Näitä tärkeitä velvollisuuksia ei vaimo voi täyttää, ell’ei kasvatuksensa jo nuoruudesta ole tarkoittanut häntä siihen kykeneväksi tehdä. Vapautta on vaimolle annettu, – se tosin on hyvä. Vaan ell’ei hänen ymmärrystänsä kehitetä tätä vapautta oikeen käyttämään, voipi se edestuoda ainoastaan huonoja seurauksia.

Suuret muutokset ovat niinmuodoin tuiki tarpeelliset tyttäriemme kasvatuksensa, ja välttämättömänä ehtona on, saada enemmän naiskouluja sekä nämä uuteen kuntoon. Tähän ei yksityisten voimat riitä, ell’ei valtio heille lainaa auttavata kättänsä. Maamme 32 kaupungissa on jok’ainoassa ainaki yksi, monessa kaksi ja useampia oppilaitoksia poikia varten. Sitä vastaan löytyy ainoastaan seitsemässä valtion kustantamia naiskouluja, ja nämäkin ovat ikäänkuin lapsipuolina pidetyt. Kuitenki löytyy maassamme enemmän vaimonpuolisia kun mies puolisia henkilöitä. Eihän siis lienee kohtuutonta vaatia hiukan runsaammalla murusia ihmiskunnan toisen sukupuolen osaksi kaikesta siitä hyvyydestä, kuin toiselle on tarjonna. Ihmiskunta on perustettu perheisin, mutta perheen sydän on vaimo. Onko sydän mätä, pianpa koko puuki mätänee; onko sydän taas terve, niin voi puuki kukoistaa tuuheassa ihanuudessa.

Heikko on pienen ”Keski-Suomen” ääni, ei se loitolle kuulu, – korkeimmille aloille tuskin ollenkaan. Toivommepa sentähden, että muut sanomalehdet, suuremmalla vaikutus-alalla, jotka innolla harrastavat kaikkia jaloja pyrinnöitä, ottavat tämänki tärkeän asian keskusteltavakseen ja herättävät isänmaan huomiota vaaraan, joka vaimon pintapuolisen kasvatuksen johdosta sitä tätä nykyä uhkaa.


Lähde: Keski-Suomi 2.5.1874.