Tyttärille

Tyttärille. Kirjoittanut Paavo Korhonen

Yksi Tohtori totinen,

Suomen suuri kirkkoherra,

Puhu puhtailla sanoilla,

Pakinoihti paljon siitä,

Kunka kunnia pysyypi

Muutamilla muuttumata;

Toistaen tosin tuloopi

Vika ilman viipymätä.

Viien viisahan sekahan

Niitä neihteitä nimitti,

Jotka kulit kunnialla,

Vietit aikansa visusti,

Eikä ottaneet ovesta

Salasissiä sisälle,

Eikä vuoetta vetänyt

Kaikille kasapukeille;

Uottelivat oikeata

Puhemieheltä puhetta;

Kun ei tuota kuulla soanut,

Suostu siihen suuttumata,

Oli totuuen toveri,

Vakuuen vakanen linna. –

Vastasivat vanhat siihen

Talonpojat taitavasti:

”Sana oikehia sanottu,

Puhe oikehin puhuttu”

Soanenko myökin sanoa

Mitä meijän mielessämme:

Heillempä hopeahelmet

Ruunun, rustaaman pitäisi,

Kaksi kaulan ympärystä

Että näistä nähä saisi

Pilat pitäjän miniät,

Kuka kunnian pitänyt,

Kuka arvon ansaihtoopi;

Kyll’ on niitäkin kylissä

Tyttäriä tyhmempiä,

Jotka rientäävät ripille

Sitä varten sinne käyvät,

Soahaksensa sulhasia.

Viistoista vuoen peästä:

Olla mies mikä hyvänsä:

Talon laiska, Juoppo lalli,

Eli köyhä loisin poika,

Sotapoika, muuttosonni,

Elikkä rahaton renki,

Jokahan vihille veisi,

Vaikka vaskisormuksella,

Jos vuoen parin perästä

Korjan perä on kotina (?)

Talon turkki tuiskun suoja,

Läpilauta lapsentyttö,

Käsivirka kätkyn souto,

Penkki pakko pöytä lauta.

Soankohan minä sanoa

Vielä viimmesen sanani:

Jos on paljo piikojakin,

Niin on piika parkojakin,

Jotk’ ei uota ollenkana

Puhemmieheltä puhetta,

Kesällä kenossa kaulon,

Talvella takana silmin

Läpi kirkon kiitelöövät,

Kennen keksimän pitäisi,

Josta into ilta puolla

Tietä neuvosi tilalle,

Ihte alkoavat asian,

Ett’ on aina ajan kunkin

Sitä myöten Mylläriä

Kun on mylly mieltä myöten.

Jos heti hepo etehen,

Soalis saunasta rekehen,

Ensin luokse Lautamiehen;

Ei hätä hävetä anna,

Tulla Tuomarin etehen,

Tievystellä tieterensä, (?)

Keltä tullia tuloopi,

Vuoron vanhankin saisi,

Vielä viljelys pysyisi;

Keto kelpaisi kesätä

Apun’ on ahonni kyntö,

Makun’ on mahonni maito,

Vaikk’ on sänky saunan silta

Vanha vasta korvan alla,

Penkki-ryysy peittovoatet.

Voanse vaka vanha piika

Ihte siunaapi siansa

Ihte sänkynsä sätääpi,

Perustaapi pehmeäksi,

Höyhentyynyllä hyväksi

Peältä täyttää peittehellä,

Nahkasilla nastatuilla;

Siinä lepääpi levossa,

Ilman itkun kuulemata,

Lapsen laulun tuntemata.

Poawo Korhonen.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 2.7.1831.