Tyttö, lemmen voim’ on suuri

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyttö, lemmen voim’ on suuri.
(Mukaelma Runeberg’in mukaan).
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Usein lasna ollessani
Kuulin äitini sanovan:
”Tyttö, lemmen voim’ on suuri,
Esteet kaikki voittavainen.”
Näin hän, äitini, varoitti,
Opetti omenatansa.
Kai sä, äiti, oikein puhuit!
Usein rannalla mä seison,
Kussa kultani erosi,
Laiva pisti pilven taakse
Meren rannan tuolla puolla.
Meren julman vaahto’essa,
Raju-ilman raivotessa,
Käteni mä aaltoon käännän,
Sormen lasken lainehesen.
Asetu sä, julma aalto,
Asettele muutkin aallot!
Totta aalto pauhaavainen,
Laine laivaa pieksäväinen,
Kullan purtta puistavainen,
Totta tuima meren impi,
Ehkä etäälläkin raivoo,
Unilauluni hän kuullee,
Herennehen raivostansa,
Koska lemmen voim’ on suuri,
Esteet kaikki voittavainen.
Usein, tuulen tuudittaissa,
Männyn latvaa heiluttaissa,
Lähetän mä kukkulalta
Kullalleni huokauksen:
”Tule, kultani, kotihin!”
Aamu, ehkä heikko onkin,
Kuulunehen kullalleni,
Se kai pääskyn lailla kiitää
Ilman halki merten taakse,
Koska lemmen voim’ on suuri,
Esteet kaikki voittavainen.

–i–a.


Lähde: Tapio 4.8.1880.