Tyttö, lemmen voim’ on suuri
| Tyttö, lemmen voim’ on suuri. (Mukaelma Runeberg’in mukaan). Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Usein lasna ollessani
- Kuulin äitini sanovan:
- ”Tyttö, lemmen voim’ on suuri,
- Esteet kaikki voittavainen.”
- Näin hän, äitini, varoitti,
- Opetti omenatansa.
- Kai sä, äiti, oikein puhuit!
- Usein rannalla mä seison,
- Kussa kultani erosi,
- Laiva pisti pilven taakse
- Meren rannan tuolla puolla.
- Meren julman vaahto’essa,
- Raju-ilman raivotessa,
- Käteni mä aaltoon käännän,
- Sormen lasken lainehesen.
- Asetu sä, julma aalto,
- Asettele muutkin aallot!
- Totta aalto pauhaavainen,
- Laine laivaa pieksäväinen,
- Kullan purtta puistavainen,
- Totta tuima meren impi,
- Ehkä etäälläkin raivoo,
- Unilauluni hän kuullee,
- Herennehen raivostansa,
- Koska lemmen voim’ on suuri,
- Esteet kaikki voittavainen.
- Usein, tuulen tuudittaissa,
- Männyn latvaa heiluttaissa,
- Lähetän mä kukkulalta
- Kullalleni huokauksen:
- ”Tule, kultani, kotihin!”
- Aamu, ehkä heikko onkin,
- Kuulunehen kullalleni,
- Se kai pääskyn lailla kiitää
- Ilman halki merten taakse,
- Koska lemmen voim’ on suuri,
- Esteet kaikki voittavainen.
–i–a.
Lähde: Tapio 4.8.1880.