Tyttö, voimakas on lempi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyttö, voimakas on lempi.
(Runeberg.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Usein päivill' lapsuuteni
Kuulin äidin kuiskuttavan:
Tyttö, voimakas on lempi,
Maassa kaikkein voimakkaampi.
Niin hän varoitellen virkkoi,
Suojais kulta-omonaansa.
Äiti, oi kuin lausuit totta!
Usein rannalla nyt itken,
Johon jäin mä kullastani.
Tuonne pilvihin hän peittyi,
Aaltovuorten taakse siirtyi.
Kun nään kuinka kuohuu lahti,
Laineet vyöryin loiskuttavat,
Käten’ aaltoihin mä kastan,
Syvyytehen sormet hienot:
Hiljaa, hiljaa, hurja aalto,
Lepää, lepo suo myös muille!
Tokko laine, vaikka loiskuu
Laivan laitaan vimmattuna,
Kohtain kauas armastani,
Tokko meren raivo tytär,
Vaikka riehuu kaukanakin,
Huomaa nukku-lauluani,
Koska voimakas on lempi,
Maassa kaikkein voimakkaampi.
Usein koska hongan latva
Vaaroin riehuu, tuulet vinkuu
Laitan tältä kalliolta
Lentoon vienot huokaukset:
Oi, jo armas kotiin käänny!
Vaikk’ on ääni vieno, heikko,
Niin lie sillä siivet vahvat,
Halkasee, kuin pääsky, tuulen,
Ilmain läpi yltää armaan,
Koska voimakas on lempi,
Maassa kaikkein voimakkaampi.


Lähde: Keski-Suomi 1.4.1871.