Tyttö, voimakas on lempi

Tyttö, voimakas on lempi. (Runeberg.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Usein päivill' lapsuuteni

Kuulin äidin kuiskuttavan:

Tyttö, voimakas on lempi,

Maassa kaikkein voimakkaampi.

Niin hän varoitellen virkkoi,

Suojais kulta-omonaansa.

Äiti, oi kuin lausuit totta!

Usein rannalla nyt itken,

Johon jäin mä kullastani.

Tuonne pilvihin hän peittyi,

Aaltovuorten taakse siirtyi.

Kun nään kuinka kuohuu lahti,

Laineet vyöryin loiskuttavat,

Käten’ aaltoihin mä kastan,

Syvyytehen sormet hienot:

Hiljaa, hiljaa, hurja aalto,

Lepää, lepo suo myös muille!

Tokko laine, vaikka loiskuu

Laivan laitaan vimmattuna,

Kohtain kauas armastani,

Tokko meren raivo tytär,

Vaikka riehuu kaukanakin,

Huomaa nukku-lauluani,

Koska voimakas on lempi,

Maassa kaikkein voimakkaampi.

Usein koska hongan latva

Vaaroin riehuu, tuulet vinkuu

Laitan tältä kalliolta

Lentoon vienot huokaukset:

Oi, jo armas kotiin käänny!

Vaikk’ on ääni vieno, heikko,

Niin lie sillä siivet vahvat,

Halkasee, kuin pääsky, tuulen,

Ilmain läpi yltää armaan,

Koska voimakas on lempi,

Maassa kaikkein voimakkaampi.

Lähde: Keski-Suomi 1.4.1871.