Tyttö ja poika

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyttö ja poika

Kirjoittanut Eino Leino


1[muokkaa]

Takatuulen poika saikin,
hauskapa nyt lentää,
lakkapäinen laine vainkin
purren eelle entää.
Järven takana oi’ talo,
sinne poika laski –
huokaeli synkkä salo,
kaatueli kaski.
Talon miehet siimeksessä
salon teki työtä,
talon tyttö luhtisessa
yksin vietti yötä.
Poika vuotti purjetuulta,
naisten mielitehto –
avain hävis aitan suulta
joutuessa ehtoon.
Siellä yön ol’ liepehessä
huulta vasten huuli –
uuden aamun valjetessa
oli myötätuuli!
Poika jäikin yhä vielä
vuottamahan tuulta,
näki immen silmät siellä,
kaksi punahuulta.

2[muokkaa]

Kosken rannalla neitonen istui
vallaton, tuuheatukka,
kainoa kaipuuta aaltosi rinta
niinkuni rannan kukka.
Uljasna niinkuni kankahan kuusi
vastahan poikanen riensi,
ruusuinen, lempeä, hehkuva hohde
impyen posket liensi.
Välillä nuorien kuohuva koski
rannalle heittää hyrskyn,
raivomman vielä he rinnassansa
tunsivat tunteen myrskyn.
»Kieloista sulle ma solmian sillan»,
neitonen virkkoi leikin,
toimeen hän tarttui ja heitti sen hälle –
koski sen kuohuva veikin.
Kyynele impyen silmähän nousi:
»Sinne mun kukkani ensi,
laineilla keskellä kuohuvan kosken
lempeni ruusut lensi.»
Poikanen sorea vastahan virkkoi:
»Puhdas on kielon kukka.
Ma oisin sun siltasi tahrannunna
ja sielusi, immyt rukka!»


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.