Siirry sisältöön

Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä 18 6/11 43–18 6/11 93

Wikiaineistosta
Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä 18 6/11 43–18 6/11 93.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Runotar sirosiipi, vilpoisasti
Leijaile tänne, kuni tapas on,
Niin että soitto soisi ihanasti,
Sopeissa helkkyis kielet kantelon!
Nyt sull’ on syytä soittaa riemuisasti,
Kun tuhannet ne yhtyy ilohon:
Puol’ vuosisataa sitten Suomi jalon
Soi tyttärilleen lahjan: tiedon valon.
Puol’ vuosisataa sitten täällä aukes
Tie naisellekin tiedon maailmaan,
Ennakkoluuloin rautakahleet raukes,
Ijäksi murtuivat ne ruostettaan.
Elämä uusi sekä laaja laukes,
Se kutsui naista työhön intoisaan.
Ol’ vuosisatain kaiho taustanansa,
Vuos’satain toivo eessään loistossansa.
Vuos’satain kaiho taustana ol’ hällä,
Miljoonain ikävöimys totuuteen,
Kun pilkka osana ol’ henkevällä
Ja naisen tie vei kuoloon henkiseen.
Valoa sydämmellä lämpimällä
Hän rakasti, – mut yön sai osakseen,
Vaikk’ Kantelettaremme helmivyötä
Jo punoi hänkin, kulkein korven yötä.
Mut nyt on toisin. – Suomi tyttärilleen
On lahjan suonut kuninkaallisen;
Siks’ ilo ouruaa nyt ylimmilleen,
Sydämmet riemu täyttää tuhanten.
Siks’ ilon noustessa nyt sävelilleen
Myös nousee kiitos valon Isällen,
Hän ensimmäinen on ja viimeinenki,
Häneltä totuuden saa ihmishenki.
Rakensi Kreikkalaiset totuudelle
Ihanan templin kirkasloisteisen –
Avoinna oli valonsätehelle
Sen joka sivu, joka kulma sen.
Me pyhitämme koulut totuudelle,
On oppilaitos templi totuuden,
Jok’ oppiaine säteitä sen tuopi
Ja valoa ja kirkkautta luopi.
Jo näitä temppeliä maass’ on monta,
Mi naisiakin tiedon tielle vie;
Vain harvat muistaa aikaa auvotonta,
Kun valohon ol’ suljettuna tie.
Mut että raskast’ ol’ se, toivotonta,
Siit’ tuskin kellään epäilystä lie.
Ne sortui monet hämäryyteen, yöhön; –
Me käydään riemuin valon suureen työhön.
Siit’, isänmaamme, sulle armahalle
Nyt kaikkialta lämmin kiitos soi;
Asettaa tyttäres sun korkealle,
Ne sua rakastaa ja ihanoi.
Ja työllä hiljaisella, ahkeralla,
Ne hartain mielin sua kunnioi;
Sa Herran lahja korkea ja pyhä,
Oo Herran siunaama sa aina, yhä!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.