Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä 18 6/11 43–18 6/11 93
Ulkoasu
Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä 18 6/11 43–18 6/11 93. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Runotar sirosiipi, vilpoisasti
- Leijaile tänne, kuni tapas on,
- Niin että soitto soisi ihanasti,
- Sopeissa helkkyis kielet kantelon!
- Nyt sull’ on syytä soittaa riemuisasti,
- Kun tuhannet ne yhtyy ilohon:
- Puol’ vuosisataa sitten Suomi jalon
- Soi tyttärilleen lahjan: tiedon valon.
- Puol’ vuosisataa sitten täällä aukes
- Tie naisellekin tiedon maailmaan,
- Ennakkoluuloin rautakahleet raukes,
- Ijäksi murtuivat ne ruostettaan.
- Elämä uusi sekä laaja laukes,
- Se kutsui naista työhön intoisaan.
- Ol’ vuosisatain kaiho taustanansa,
- Vuos’satain toivo eessään loistossansa.
- Vuos’satain kaiho taustana ol’ hällä,
- Miljoonain ikävöimys totuuteen,
- Kun pilkka osana ol’ henkevällä
- Ja naisen tie vei kuoloon henkiseen.
- Valoa sydämmellä lämpimällä
- Hän rakasti, – mut yön sai osakseen,
- Vaikk’ Kantelettaremme helmivyötä
- Jo punoi hänkin, kulkein korven yötä.
- Mut nyt on toisin. – Suomi tyttärilleen
- On lahjan suonut kuninkaallisen;
- Siks’ ilo ouruaa nyt ylimmilleen,
- Sydämmet riemu täyttää tuhanten.
- Siks’ ilon noustessa nyt sävelilleen
- Myös nousee kiitos valon Isällen,
- Hän ensimmäinen on ja viimeinenki,
- Häneltä totuuden saa ihmishenki.
- Rakensi Kreikkalaiset totuudelle
- Ihanan templin kirkasloisteisen –
- Avoinna oli valonsätehelle
- Sen joka sivu, joka kulma sen.
- Me pyhitämme koulut totuudelle,
- On oppilaitos templi totuuden,
- Jok’ oppiaine säteitä sen tuopi
- Ja valoa ja kirkkautta luopi.
- Jo näitä temppeliä maass’ on monta,
- Mi naisiakin tiedon tielle vie;
- Vain harvat muistaa aikaa auvotonta,
- Kun valohon ol’ suljettuna tie.
- Mut että raskast’ ol’ se, toivotonta,
- Siit’ tuskin kellään epäilystä lie.
- Ne sortui monet hämäryyteen, yöhön; –
- Me käydään riemuin valon suureen työhön.
- Siit’, isänmaamme, sulle armahalle
- Nyt kaikkialta lämmin kiitos soi;
- Asettaa tyttäres sun korkealle,
- Ne sua rakastaa ja ihanoi.
- Ja työllä hiljaisella, ahkeralla,
- Ne hartain mielin sua kunnioi;
- Sa Herran lahja korkea ja pyhä,
- Oo Herran siunaama sa aina, yhä!
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.