Tyytymättömät
| Tyytymättömät Kirjoittanut Jaakko Räikkönen |
- Kuulin kerran kulkiessa
- Tämän maailman majassa
- Napisevan naisen nuoren,
- Valittavan varpu raukan:
- »Miks ei suonut suuri Luoja,
- Ukko ylhäinen osannut
- Panna naista parrakkaaksi,
- Tehnyt leukaa leuvakkaaksi?
- Tuohon sattui saaren Matti
- Kujerrusta kuulemahan,
- Valitusta varpu raiskan.
- Se tuohon selon selitti,
- Lohutusta lainaeli:
- ’Älä sä Helena huoli,
- Äläkä valita varpu
- Luojan lystin laitoksia!
- Jos ois Luoja sulle suonut
- Pannut parran palkinnoksi,
- Sä oisit parran palmikoinut,
- Paljon partoa lisännyt,
- Siihen kampoja kahellut,
- Käkkyröitä käännöitellyt,
- Sekä silkkiä sitonut,
- Kukkia kutonut paljon.
- Siint’ ois suu selälle jäänyt
- Sekä leuvat longallensa.’
- Mikko muistutti Matille:
- ’Älä naapuri nurise,
- Eipä miehetkään monesti
- Piä paljon parrastansa,
- Lahjastansa suuren Luojan:
- Sakset sen supoksi saapi,
- Partaveitsi paljastaapi
- Parahankin partavastan,
- Miehuuen jaloimman merkin.’
- Jaakko tuohon jatkoi vielä,
- Loruja lisäksi laati:
- ’Ilkiät on ihmisraukat,
- Ei tunne tekoja Luojan,
- Voimallisen vaikutusta.
- Laaullensa Luoja laittoi,
- Järjellensä järjesteli,
- Sorjat luomansa sovitti.
- Parta ei paranna naista,
- Vaikk’ olis parahin parta;
- Tuoll’ on paljon parjausta,
- Naapurista nauramista,
- Leuvan liikettä lujasti,
- Ei ois aikoa ajella –
- Leukansa ne leikkajaisi.’
- Lauri laatiipi lopuksi:
- ’Kummallinen kuivakassa,[1]
- Tahtoopi tavata aina,
- Mahotointa maanitella.
- Silmät suurena näkeepi
- Kolatsun[2] kä’essä toisen,
- Pulkan[3] toisen peukalossa,
- Vähäiseltä vilkuttaapi,
- Jos se itselle osuupi;
- Ihminen ikänsä aina
- Tyytymätöin tyhmä raukka.’»
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.